Osastossa "IV RUNOISTA" on seuraavanlaisia juttuja:
"Sanalla sanoen aineistoon
voi hukkua;
olen yrittänyt pitää varani."
(Paavo Haavikko: Vuosisadan merikirja
Keuruu 1983)
----
Sen voi tehdä vain yhdellä tapaa,
hyvin, ja tarkkaan,
pilkulleen oikein.
Siitä seuraa että sen voi tehdä miten vain,
välittämättä pilkuista,
sisällöstä.
Ja tietenkin, yksikin väärä sana
pilaa koko jutun
Niinkuin oikeassa runossa ei voi olla symbolia.
Oikea runo on silkkaa pelkkyyttä.
Yhtä tarkkaa puuhaa olisiko tietokoneen ohjelmointi,
ei sekään ole niin tarkkaa.
Kun se on valmis,
tehty,
siis runo,
on ilmiselvää
että juuri noin sen pitää soida,
tietty.
Se on niin helppoa.
-------
Ajan hiljaa,
liukastelen tuulisilla maanteillä,
varon, että ylijääneet
runot eivät puhaltuisi
taivaan tuuliin.
----
On karvasta menettää
mitä ei ole hankkinut,
ei omistanut.
Sitä vastoin ei ole lainkaan tappiollista
menettää jotain sellaista,
minkä omistaa,
kuten nuoruutensa,
saahan vanhuuden tilalle,
siitä luulee aina aika paljon,
arvelee tehneensä hyvätkin vaihtokaupat,
ilman välirahaa,
lähes ilmaiseksi.
Sillä
mitäpä aika muuta on
kuin pakkomielle tyhjän selittämiselle,
sen omistamista.
Eikä viidakkokaan siten synny,
että käyskentelet pajukossa,
kierrät kolmannen pöheikön takaa takaisin,
ja näet muka uusia pajuja.
Ja jos ajan, ikänsä karttumisen, vanhuudet,
laskisi prosenteissa,
saisi ajan häipymään melkein kokonaan.
Mutta se on laskuvirhe.
----
s. 62:
Ylinnä
tuulee koko ajan
uutta tuulta.
On parempi kasvaa notkossa
suojassa tuiverrukselta, puhurilta.
Korkeammalta kun jo näkeekin
melkein kaiken,
eikä jää mitään arvailun varaan.
Se on jo ihan liikaa,
kelle tahansa.
----
Kaikki
vaikeat asiat
ovat helppoja.
-------
Mikä tänään on totta
ei kiinnosta eilistä
valhetta.
Huomenna kaikki on historiaa.
Toistensa selviä serauksia.
-------
Joskus
vaikka kuinka yrität,
kaikki menee päin helvettiä,
kuinkas muuten.
-------
s. 66:
Lapsena pelkäsin että iso kivi putoaa taivaalta.
Nyt vanhempana katselen taivasta,
kutistunutta,
kivi rinnassa.
Lavamäellä mummon mökin pihalla kirkas kesäpäivä.
Eipä kiveä pudonnutkaan....
Sisäisesti runoon liitetty Ilomantsin Kivilahden kylän Vinkarassa oleva tienvierustan iso kivi rinteellä... (Rinne --- rinta)
Paluu historia-sivulle
----
Jos on jo kerran koetellut onneansa
ja onni on ollut suopea,
ei pidä innostua.
Miten se nyt niin kävi.
Oliko se onnea. Onko onnea.
Jos vaikka toistuu vielä.
------
Meistä jokaiselle,
kaloille akvaarion veden,
autolle metsän halki auratun tien,
runolle paperin
pitää olla puhdas.
----
Juuri kun opin olemaan polttamatta
kynttilääni molemmista päistä,
tuli hiiri
nakertamaan sitä keskeltä poikki.
----
Juhani Tikkanen
__________________________________________
DolbyC-kokoelmasta ylijääneitä haikuja tallensin omaan tiedostoonsa:
dolbyli.htm.
alkusivulle
päivitetty 20.3.1999 & 23.5.1999 & 6.2.2000. Koodia tarkisteltu 20.8. & 10.9.2000