Kolmen hevosen vaunut
Runoja kokoelman Osastosta XIII
XIII SANKT PETERSBURG
1. Nevskillä kirmaa kolmen hevosen vaunut
Vuosikymmenet humisivat Nevskillä, kun me käveltiin Mojkan rantaa, (kadulla kirmasi kolmen hevosen vaunut kiitivät kepeästi, kulmassa keinahtelivat,) käännyttiin porttikäytävään, portinvartijan vaimo aukaisi oven. Pushkinille ei myyty lippua omaan kotiinsa. Pushkin pääsi ilmaiseksi.
------
2. Liian myöhään
Sisälle kuuluu ratsukkojen kavionkopse, liekö Pegasos? Mojka lainehtii auringossa, turistit toljottavat Pushkinin tyhjissä huoneissa.
(Ei olisi aina kannattanut olla niin tarkka ajastaan: Pelkkää numeroa aika kuitenkin on.)
Kaksintaisteluun ne olivat valmiita kaikki: sekundantit, lääkärikin kenties, ja korpit. Joku niiskahtaa, liian myöhään, lehti käännettiin jo, mokomalla tussarilla ei kukaan osu kuin vahingossa, olisi edes sihdannut.
------
3. Intohimon vuosi: 1837
Nyt lienee elokuu, vuosi ihan heti 1837, intohimon vuosi, valkeat käsineet, musta takki, lopulta helmikuu, kymmenes päivä, mutta siihen on vielä puoli vuotta? Ei nyt ole vuosi 1836? nyt on elokuu, luulen, tai, jollei nyt ole joku muu vuosi, aika, ei aina kannattaisi olla niin tarkka ajastaan. Kolmekymmentä turistia kuuntelee hiiskumatta kun opas puhuu, joku niiskahtaa, auton torvi soi, kamera rapsahtaa. Valkeni jo 10. helmikuuta 1837, vuosisata, toista. Mitä aikaa ja mitä ajanlaskua? Väärin ne käy kuitenkin. Kaikki.
------
4. Siemenet itää
Minun päässäni humisee, aaltoilee, aika; ajat. Nevan aallot? Suomenlahden tuuli? Kun hurjemmassakin myrskyssä maahan pudonnut siemen seuraavana keväänä itää. Ne kaikki. Kolme.
Seuraava osasto: 14
Paluu alkuun
päivitetty 4.1999 - 5.1999 - 2.2000 - 2.2000 - 7.2001 & 21.4.2002.