Irish Pubissa
Aiemmin julkaisematon runoelma, jonka kirjoitin Kirjan ja Ruusun päivän illanviettoa varten 23.4.1998

 

Kun rakennusmies ensin sekoittaa
neljä kuupallista hiekkaa ja yhden betonia
ja sekoittaa siihen vettä
voi hän odottaa perustuksen kestävän.

 

Jos otetaan neljä porvaria
ja yksi työmies
niin ei siitä eduskuntaan mitään synny.

 

Mutta otapa pubissa neljä olutta
ja yksi paahtoleipä
niin jo alkaa porinat.

 

Sama kuin rumpali ottaisi
neljä palikkaa
ja alkaisi hakata polviansa verille,
kasvattaakseen niistä oikean rytmin veripolvia,
valuttaakseen polvista vertaan
verilättyjä varten,
punaista survospuolukkaa lautasella,
innosta vinkuvien tyttöjen
tupsukarvoja hammasharjalla sukien,
pippuria teekuppiin,
sipulia karvaisiin
korviin,
punainen korvan nipukka
pojan hampaiden välissä,
kevyesti puraisten
kuten vain suomalainen
kovaa näkkileipää nuorena järsineenä on oppinut
korvanipukoita pureksimaan.

 

Varo olutlasin reunaa,
kapakan maailman reuna ei ole lasin reunassa,
olutkapakan reuna on pöytäliinattomassa tiskipaljussa,
mäntysuopaliuos ei liukasta
frigidin naisen lantiota
kuten etukäteen syöty sipuli ja pekoni
ei kohota miestä
sen isommaksi
mitä iltaisin peitteen alla
yksikseen kuvittelee
katseltuaan telkkarista Pikku - Kakkosen postin piilopornot.

 

Oi Punkkarin korvanipukka!
Voi Kettutytön käsilaukkua!
Oh runoilijan yksinäisiä öitä
täydenkuun aikaan
kiimaisten susien ahmiessa pehmytjäätelöä kipsalla.

 

Äidit ja Isät: lapsenne haluavat teidät
sellaisina kuin te olitte ennen lastenne syntymää.

 

Vankilat ovat tehty vapaita varten.
Kävelykadut on tehty vankeja varten.
Äänestäkää naapurinne vapaaksi,
niin ruoho ei kuihdu,
harakka kuolee talvella ylilämmittelyn uhrina.

 

Lopulta,
valomerkin jälkeen,
me
jokainen
kuollaan
tänne,
tai jonnekin muualle.

 

Sitten tarvitaan taas rakennusmiestä,
kaivamaan kahden metrin kuoppa
hietamaahan,
siellä on paha olla,
ihmisen paikka on maan päällä,
lumisateessa ja tuiskussa,
myyrät ja madot asuvat maan alla,
pimeässä.

 

Elävän ihmisen paikka on istua pöydän ääressä,
juoda sivistyneesti kaljaa,
kuunnella runoja,
ja taputtaa.

 

 

(c) Juhani Tikkanen