Juhani Tikkanen

Synnyin Nagasakin ja Hirosiman A-pommien jälkeen 12.8.1945. Turussa v. Heidekenin laitoksella. Vuonna 1962 rupesin kirjoittelemaan runoja. 'Moderneja.' Kirjoittelin ensimmäiset runoni Kyllikki Hiiskun vetämään runopiiriin Turussa. Hän ei paheksunut runojalattomia ja loppusoinnuttomia yritelmiäni. Sain kehitellä omia juttujani. - Vai enkö ollut tietääkseni vanhoista esikuvista, kuten V. A. Koskenniemi, Kaarlo Sarkia tai Unto Kupiainen? Kaikilla heillä toki onkin monta hyvää runoa; Kupiaisen Kesälahden luontorunojen sisältö herkistää ainakin minut. Minua ei haittaa sen aikakauden laveatyylinen, ulkoisen mitallisuuden vaatimat mielestäni sisältöä heikentävät rönsyt.

Vuonna 1962 pääsin myös kesätöihin merille. Merielämäni tuli jatkuneeksi -80 luvun lopulle asti, jolloin silloista ammattikuntaani tuhottiin merenkulusta: Radiosähköttäjiä ei enää tarvittu. Siirryin Poliisiradioon Joensuuhun. Sieltä samoihin hommiin (välillä radioasioiden lisäksi tehtäviini lisättiin ATK-asioita) Satakuntaan Poriin, josta 1.1.2001 alkaen pieneksi aikaa virkavapaalle Helsinkiin puuhaamaan muita asioita. Tämä nk. Siperian kauteni päättyi toukokuussa 2001.

Kirjallinen elämäni alkoi vuonna 1965, jolloin postitin esikoiskokoelmani Otavaan. Otava julkaisi kokoelmiani vuoteen 1989 saakka.

90-luvulla ryhdyin julkaisemaan runojani itse, kuten esimerkiksi joulukuussa 2000 julkaistu Kaksituhatta Joulua. Se ilmestyi Manuscript -63 ry:n ISBN-numerolla 951-97690-7-2.

Internettiin rupesin tallentamaan tekstejäni vuonna 1999 ja vuoden 2000 lopuilla vanhat tekstini on täällä tallessa pääpiirteittäin. Jokunen pitkäaikainen, vuosikaudet muhimassa ollut runoelma, kuten esimerkiksi 'Helsinki', 'Aukea', ja '50' täältä puuttuvat. ('50'-runoelmasta on Kosti Sirosella väliversio, ja miksipä se ei voisi jäädä lopulliseksikin?)

Ihmettelen vähättelyä millä runoutta usein jätetään viihdebisneksen pientareille unohtumaan. Kirjastot vähensivät ensimmäisinä juuri runouden ostamista.

Ajattelen että Suomessa olisi ryhdyttävä erikseen tukemaan edullisempia runojulkaisuja ja julkistamiskanavia ja -verkostoja Nihil Interitin ja ERK:n tapaan. Kirjastojen pitäisi hankkia runoja runsaammin varastoihinsa?

Näille sivuille tallennetut HTML-tekstitiedostot sopivat yhdelle HD-korpulle. Kuten Shakespearen tekstit sopivat ZIPpinä myös yhdelle HD - korpulle. Niinkö pientä on kirjallisuus?

Copyright?

Koska pidän itseäni runoilijana, ja kirjoittelen runoja jatkuvasti, niin julkaisukanavana Internet on yhtä hyvä siinä kuin joku nopeasti unohtuva julkaisukin. Olen myös harrastanut kevyttä (ja taloudellista) vihkomuotoista julkaisusarjaa paperilla. Sensijaan että internettiä pidetään tekijänoikeuksien kuolinkorinana, olisin odottanut maailmanlaajuista tahtoa hoitaa sinällään pienet tekijänoikeusasiat esimerkiksi sovelletulla suomalaisella kirjastomallilla johonkin malliin. EU ei pysty kuin vaikeaselkoisiin kieltoihin? Ja tekijöitä ja lukijoita on myös joitakin EU:n ulkopuolellakin. Tekijänoikeusasiat kuuluisivat YK:n hoidettavaksi? Mutta jos YK tuolla puolen Merta alkaisi julkaisuoikeuksista komentelemaan, niis sopisiko maailmaan muuta kuin tuonpuoleisen meren hyväksyttyjä tuotteita?

"Tukka putkella
hautausmaita tarkistaa
helmikuun tuuli."

February 2001 *)

---

Historiaa 1945-2045