Jouluna 1992

 

    	Adventtina
      	sika röhkii
   	kylläisenä.



Liian nopeasti
meni taas, vuosi.
       Olenko myöhässä?
Visiittikö vain, kaikki aika;
       kuinka lyhyt vuosi on?

Illalla join vähän 'viiniä', ruskeata,
(konjakkia se oli)
ja luin Välimeren auringonlaskusta:
             se viuhahtaa ohi; plumpsis,
          aurinko mereen,
                      etelässä,
       ja on heti pimeä; kippis.

Tein siitä viestin George Seferikselle:

       Pohjoisessa, Koitereen rannalla, Juhannuksena,
          ehtisit lipittää pullokaupalla viinejä.
       Ei tulisi kiirettä: riittäisi aikaa;
             ei olisi maailman ajalle muuta mittaria
          kuin tyhjentyvien viinipullojen kimmellys
             auringonhehkuisessa Karjalan yössä.

Ja toisaalta poimittuna:
"Paras ystävä jo monena Jouluna: tyhjä viinipullo."
(Tuntematon)


Viimeinen rivi on ylipitkä, mutta jospa joku siten kestäisi pitempään, runo edes.

       Keittiön ikkunan alla
                      on parkkipaikka:


        "Lunta putoilee
          tyhjälle parkkipaikalle:
             on Jouluaatto."

(Eric W. Amann)
Erityistä Joulua, itse kullekin.

10.12.1992

________________________________________

Joulukortti 1993 Seuraava jouluruno

sivu laadittu 10.4.1999
(tarkistettu 4.9.99)
koodia 17.4.2011