Harlem Speaks

Harlem Speaks, Membran CD2, 222000-306. Kesto 3:09.
Myös CD.llä MJCD 1308, äänitetty Lontoossa 13.7.1933, kesto 3:07.

Harlem Speaksin Duke kirjoitti ja sävelsi samaan aikaan Sophisticated Ladyn kanssa. Vuonna 1933 Duke Ellington yhtyeineen teki ensimmäisen ulkomaan kiertueensa ja Duke Ellingtonin maine laajeni. Duke oli 44-vuotiaana vielä parhaissa voimissaan. Hänellä oli töitä ja hän keskittyi musiikkiin. Ympäröivä maailma toki kuului Duken orkesterin tulkinnoissa, mutta kuten Sostakovits, musiikki ei tunne rajoja ja tulkinnat ovat mieluimmin hyvän asialla kuin huonon, hallitsijoiden mielestä.

Duke Ellingtonin Harlem - kappaleita kuunnellessa joskus kivisten korttelien tuhruinen vaikutus ajoittain tunkee mieleen, mutta pianon sinnikäs ympäristöstään välittymätön vaatimaton ääni kohoaa vuorollaan trumpetin (Cootie Williams!) ja muiden päälletunkevien instrumenttien sekaan soimaan niiden kanssa jutellen niin että tulee tietoisuus että maailma taitaa sittenkin olla ihan All-right-paikka oleskella.

Nämä jazzin ja musiikin viestintuojat tuotiin puuvillapelloille ottamaan talteen puuvillakuidut jotta kansakunnalla olisi päällepuettavaa. Duke siirsi isoisiensä perintöä sävellyksiinsä ja ne tallennettiin alunperin savikiekoille ja vinyylille. Savikiekkojen soittamiseen pystyvää laitetta ei meillä enää ole, vinyylienkin soitto on vähentynyt. Onneksi näitä 1930-luvulla tehtyjä äänitteitä on siirretty CD.lle; tosin siirron yhteydessä tehdyt äänelliset steriloinnit paikoin tuntuvat jättävän jotain alkuperäisistä äänien hajuista pois. Uusi, vielä pahemmin tiedostamaton asia on CD-levyjen kestävyys. Käykö niin että vielä kerran kaivetaan museoista vanhoja savikiekkoja ja otetaan niistä uusia kopioita kun CD-levyjen materiaali vuosien saatossa kiteytyy ja urat rapisevat soittokelvottomiksi?

Musiikki on ikuista, materia ei häviä mutta se muuttaa aika ajoin muotoaan. Ihminenkin on tullut vain käymään, kuten vapaata iltaa viettämään Cotton Clubille. Seuraavan aamun pohmelokin haihtuu kyllä pois. Onko elämä perustaltaan niin yksinkertaista? Sitä pohtiessa voi soitella Jazzia; on heitä muitakin kuin Duke Ellington.

Allen Ginsberg kirjoitti runossaan IGNU:

    Ignu on kova kundi sen huomaa kun se maksaa taksit
    hajamielisesti kuorii setelit mahdottoman suurenmoisesta pinkasta
    tai laskee katoavia pennosiaan antaakseen ne oudolle bussinkuljettajalle
	jota se ihailee
    Ignu on hakenut sinut käsiinsä on Jumalan etsijä
    ja Jumala hajoittaa hänelle maailman joka kymmenes vuosi
    hän näkee salaman välähtävän tyhjässä päivänpaisteessa taivas on sininen
    kuulee Blaken aineettoman äänen lausuvan auringonkukkaa huoneessa
	Harlemissa

Nummenpakalla Heinäkuussa 2005
Juhani Tikkanen, runoilija

Lisää Harlemista: