Blue Harlem
Kesto 2'54". Kappaleen päiväys on 16.5.1932. Soloist: Cootie Williams (tp), Wellman Braud (b), Joe Nanton (tb) ja Barney Bigard (cl).
Tittelin Blue Harlem voisi suomentaa muutamalla erilaisella tavalla; mitähän niistä Duke Ellington ajatteli?
Alakuloinen, Masentunut, Haikea, Surullinen, vaiko Sininen Harlem. Minusta paras ja ainoa olisi Sininen Harlem;
sininen-sana tuo nuo kaikki vaihtoehdoiksi, kaikki, eikä vain yhtä!
Värinä sininen on kirkkaan taivaan väri.
Sininen on vihreän ja violetin välissä.
Sinisen värin aallonpituus on 450 ja 500 nanometrin välillä.
Tietosanakirja sanoo hakusanasta blues mm: a song of woe and yearning marked by persistent blue notes and structured in a 12-bar chorus with three-line stanzas of which the third line typically repeats the first. Kts. myös Pohjaanpalanut kaffepannu-runoelma.
Blues on Jazzia. Se kestää kulutusta, kuten indigonsiniset pehmeiksi asettuneet farkut istuvat ylle.
Jazz on musiikkia. Musiikki on ihmisten.
Ikkuna on avoin.
On aika nousta ylös
ja lähteä kadulle.
Kiertää vaikka kortteli
ja palata takaisin
ostamaan pääsylippu
Cotton Clubiin.
Narikkaan pitää jättää päällystakki.
Valkoiset ihmiset kulkevat huput silmillä.
Harlem on täynnä valoa
joka hollantilaisilta jäi
entisille intiaanien nuotionpaikoille.
Englantilaisilla oli muuta miettimistä.
Sinitakkinen sotilas
kuuntelee kengät pölyssä Bluesia.
Tupakointi on miehekästä,
eikä savunhengittäminen ole vielä kiellettyä.
Pääsylipulla pääsee sisään,
eikä naaman väriä iltahämärissä
ole laman aikana aina varaa tarkistaa.
Puuvillapelloilla pölyttyy
rotuvihan hedelmät,
kun mustia ei enää saa kiusata
lähdetään Persian Lahdelle,
siellä saa tehdä mitä
valkoinen mies on aina halunnut,
soittaa niillä soittimilla
joiden soittamiseen hän ei ole koskaan saanut oikeutta.
Kun musiikista yrittää laatia runoa
on tuloksena flat,
keskeytettyjä lauseita,
jotka jatkuvat
ja jatkaa. Cotton Club tulee kuuluisaksi
kun Francis Ford Coppola tekee sen innoittamana elokuvan.
Löysin levyiltäni myös The Ike Quebec Quintet -pumpun soittaman Blue Harlem -biisin. CD.ltä 52 Street, The Street of Jazz. CDGR 181-2, Disc Two, track 10, kesto 4:39. (Kappale alunperin levytetty 1944.) Levytyksien välisenä 12 vuotena monet sateet ovat ilmeisesti huuhtoneet Jazz-taivaalta pilviä ja tomua, mutta jotenkin erilaisista tulkinnoista saa kuvan että uutta, iloittelevaa pölyä syntyy Jazz-taivaalle jatkuvasti...
Juhani Tikkanen, runoilija
Lisää Harlemista: