Ellington & Harlem

Edward Kennedy 'Duke' Ellington syntyi 29.4.1899 Washington D.C.ssa. "The Duke", Herttuan tittelin hän sai jo kouluaikoinaan. Duken vanhemmat antoivat ymmärtää lapsensa olevan erityisen erinomaisen. (- Kuten hän sitten myöhemmin toki olikin!) Koulutoverit alkoivat kutsumaan Edward Kennedyä lempinimellä The Duke, mitä itsetietoinen Edward ei lainkaan pannut pahakseen vaan piti nimitystä luonnollisena. Duken äiti, Daisy, oli erinomainen pianisti. Myös hänen isänsä, James Edward, oli hyvä pianisti. Duken lapsuudessa häntä ympäröi gospel musiikki kirkossa, ja toisaalla plantaasityöläisten työlaulut. Seitsenvuotiaana Duke alkoi pianotunnit niistä kuitenkaan suuremmin välittämättä; baseball sensijaan kiinnosti häntä enemmän. Vasta 14-vuotiaana Duke innostui pianosta, kuultuaan pianisti Harvey Brooksin soittavan Philadelphiassa. Vähän tämän jälkeen Duke sairastui ankaraan flunssaan ja joutui olemaan viikkokausia sisällä. Hän kulutti aikaansa soittelemalla pianoa. Tuolloin hän sävelsi ensimmäisen laulunsa, "Soda Fountain Rag". Toinen sävellys oli "What You Gonna Do When The Bed Breaks Down". Nämä hän esitti pienissä juhlissä koulutovereilleen ja uran alku avautui. Oma orkesteri Dukella oli oikeastaan jo vuodesta 1917, The Duke's Serenaders.

Duke muutti New Yorkiin vuonna 1923 ja soitti siellä mm. Barron Wilkins' clubilla. Duke Ellingtonin orkesterin nimi oli silloin The Washingtonians, Duken kotipaikan mukaan. The Kentucky Club - yökerho Times Squarella oli hänen orkesterinsa esiintymispaikkoja. Paikallinen W.H.N. - radio lähetti sieltä suoria lähetyksiä. Joulukuussa 1927 Duke Ellington Band esiintyi ensimmäisen kerran Cotton Clubilla. The Cotton Club oli elävän Jazzin arvostetuinpia esityspaikkoja Harlemissa. Se avattiin 1923.
The Cotton Club oli tarkoitettu lähinnä valkoisille. Värilliset saivat olla siellä kuitenkin töissä. The Cotton Club sijaitsi 142nd Streetin ja Lenox Avenuen kulmilla. Ensilevynsä Ellington teki 1924. The Kentucky Clubilta ja The Cotton Clubilta radioidut esitykset nostivat Ellingtonin tietoisuuteen. 1930-luvulla hänet tunnustettiin jo laajalti. Viidakko- (Caravan), ja Mood- tyyli (Mood indigo) on Ellingtonin kehittämää.

Vuonna 1972 Dukella todettiin syöpä. Hän ei kertonut siitä kenellekään vaan jatkoi konsertoimista. Kuitenkin tammikuussa 1974 Duke joutui sairaalaan. Hän vietti siellä 75-vuotispäiviään, sai 22.5.1974 keuhkokuumeen ja hänen tilansa huononi nopeasti. The Duke kuoli 24.5.1974.

Harlem taas oli alunperin Wecksquaesgek-intiaanien aluetta. Vuodesta 1629 alueella asui Hollantilaisia uudisraivaajia ja ranskalaisia hugenotteja. Aluetta kutsuttiin Nieuw Haarlemiksi, uudeksi Haarlemiksi. Nimen antoi Peter Stuyvesant. Englantilaisten hyökättyä maahan vuonna 1664 New Amsterdam muuttui New Yorkiksi, mutta Harlem sai pitää hollantilaisperäisen nimensä.

Viime vuosisadan alussa Harlemissa oli keskittynyt myös suomalaisia; he kutsuivat kaupunginosaa Haarlemiksi, i vielä lopussa.
20- ja 30- luvuilla Harlemin tummien alue oli elämäniloinen ja virkeä. Teattereita ja klubeja perustettiin tiuhaan,
ja ne alkoivat vetää väkeä keski- ja eteläiseltä Manhattanilta.
Aluksi yleisö oli varauksellista, mutta nyt heidät valtasi uteliaisuus elämäniloisesti väreilevää Jazzia kohtaan.

Ellington asui Harlemissa ja siellä hän myös soitti. Harlem Air Shaft kuvaa Ellingtonin ajan Harlemia,
Harlemin ihmisiä, elämää ja menoa.

En yritäkään analysoida hänen sävellyksiään tai soittoaan näillä muutamilla Harlem - innotteisilla sivuillani.
Kirjoittelen omia juttujani, jotka keskustelevat Duke Ellingtonin Harlem-aiheisissa minun omista, sisäisistä muistumista lähtien.

New Yorkista minulta on jäänyt Harlem hieman syrjään.
Sensijaan Down Town ja Staten Island lauttoineen, kuin myös ohuesti Brooklyn, ovat minulle tutumpia.
Empire State Buildingin terassilta olen kurkistanut tietenkin myös Harlemiin,
vaikka noina aikoina ammattini vuoksi olin suuntautunut avarille merille,
enkä niinkään pölyisille sivukujille.

New York nousi uudelleen tietoisuuteeni Osama bin Ladenin porukan
nerokkaasti suunnitteleman WTC.n romahduttamisen jälkeen.
Käsittämätöntä. Kuin Baabelin torni romahtivat kaksoistornit.
Amerikkalaisille annettiin oikeutus tehdä muualla maailmassa ihan mitä halusivat, ja niin he tekevätkin.
Sitäkö Osama bin Laden halusi? Sen hän sai.

Sisintäni on aina raastanut aikoinaan Etelä-Afrikan mustien sorto, ja erityisen oksettavaa on ollut Amerikan Etelässä harrastettu "vääränväristen" ihmisoikeuksien polkeminen.
Jazz on sieltä kotoisin. Sinnekö Jazzin siemenet pakkosiirrettiin syvältä Afrikan orjamarkkinoilta?
Mitä Jazziin Amerikassa muuta sekoitttui kuin syvää vapauden kaipuuta
ja tarvetta kunkin ihmisen saada olla oma yksilönsä,
olkoon ihon pigmentit vaaleampia tai tummempia.

Tasa-arvo on jotakin johon kylmä pohjolamme on mielestäni parhaiten yltänyt.
Viime-aikaiset talouden uusjaot tosin murentavat meilläkin taloudellista tasa-arvoa;
jotkut ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset. Ja köyhät kyykkyyn.

Jazzin sävelet antavat aihetta uskoa suurempaan tasa-arvoisuuteen elämän jokaisella alueella.
Indigon-sinisten farkkujen boikotointi ei auttaisi mustia puuvillanpoimijoita? Eikä mustilta oltu suolankeräämisoikeutta kielletty, tosin suolan keräämistä ei Pohjois-Amerikan rannoilla ole koskaan harrasteltukaan.

Lähteeni ovat pirstaleisia ja jos virheitä paljastuu niin olisin niiden paljastumisista kiitollinen.
Email osoitteeni: etunimi.sukunimi@nic.fi, jossa
Etunimi: juhani ja Sukunimi: tikkanen.

Turussa 2005, Juhani Tikkanen, runoilija