Harlem, New York
Uptown Downbeat
Duke Ellington, 29.7.1936
Barney Bigard, (klarinetti), Cootie Williams, (trumpetti), & Johnny Hodges, (ss)
Harlem, New York, Heinäkuussa 1936.
Sodasta ei tietoa koska Espanjaa ei lasketa,
Hemingway ymmärsi vain itsensä päälle,
suuri amerikkalainen joka tösäytti kaalinsa haulikolla
kun miehellä ei enää toiminut
edes aivot,
viinan pöhöttämää hampurilaismössöä paksussa kallossa,
loiskuen whiskyä
kuin yksinään pitäisi pystyssä tislaamoja.
Yhtä hyvä teoria kuin mikä muu tahansa.
Mustan miehen sävelet syntyivät syvällä
Vapaan Afrikan kylissä,
ei siellä ollut pianoja,
siellä oli vapaus,
josta ihmiset riistettiin Amerikkaan vapautta ylistämään.
Valkoiset, loppuunkuluneet miehet kadehtivat mustien voimaa;
ei mustalla miehellä ole sen isompaa kalua kuin valkoisellakaan,
mustalla se toimii
valkoinen mies on kalunsa unohtanut,
hätäpäissään muuttanut sen käytön synniksi
mistä tarvittaessa vapautuu ostamalla käteisellä rahalla vapautuksen,
synti vanhaksi kuivaa.”
Kaikki on jo myöhäistä,
musta mies voisi vielä pelastaa ihmiskunnan.
Miksi? Musta mies on neekeri
ja amerikka ei ole neekereiden,
amerikka on intiaanien
ja valkoisten whiskyn haalentamien tyhjäaivojen tappelutanner.
Afrikkaan ei ole myytävissä paluulippua.
Harlem on Uusi Afrikka.
New York on torakoiden kylä.
Luteet maistuvat pahalta.
Kirput eivät ymmärrä Beatin päälle,
ne hyppivät omia aikojaan,
syövät mitä suuhunsa saavat.
Hudson River virtaa merelle,
sillat kutovat Manhattanin mantereeseen,
jokilaiva Down Townin laiturilta Staten Islandille
kulkee kuin Suomenlinnan lautta,
edestakaisin,
paitsi Suomenlinnan lauttaa joka joskus pyörii
ja syöksähtelee,
kuin ottaisi trumpettisoolon yhä uudelleen ja uudelleen,
ihastuneena omaan vanaveteensä
jota ei kannata juoda
sillä siinä ui ihmiskunnan uponneet unelmat,
Maiju Lassilan harhaluodit,
vallankumouksen punaiset liput virttyvät
pitkän yön alkaessa uutena vuonna lyhetä,
minuutti kerrallaan,
kohti yötöntä yötä.
On aika avata soittimen kansi
ja päästää Duke lepäämään.
Aurinko laskee Suomessa länteen,
siellä on Vapaan Afrikan Sielu,
Harlemissa.
Ei päästetä sitä vapauteen,
olkoot siellä,
tiedämme mistä sen löytää.
Nummenpakalla Jouluaattona 2004 lahjalevyä (MJCD 1308, track 3) kuunnellessa
Juhani Tikkanen, runoilija
Lisää Harlemista: