Blue Belles Of Harlem
Soloist: Duke Ellington (p)
Neekerivaltio Amerikka ei ole vielä pudottanut atomipommeja Japaniin.
New Yorkissa on kesä ja Harlemissa on ulkoinen rauha.
Suurempi maa, USA, voittaa heti pienemmän maan, Japanin.
Saksassa neekerit taistelivat rinta rinnan valkoisten kanssa.
Suuri Vapaus on taisteltu.
Hinta on ollut maksettavissa;
sikäli sota tuli halvaksi,
että elämä jatkuu ja öljykentiltä pumpataan öljyä
vapaan maailman autoihin.
Ei tästä enää kannattaisi runoa tehdä,
enkä teekään,
tämä on Duke Elllingtonin hiljainen ääni Harlemista,
neekerikaupungin neekerikujilta,
minne aurinko paistaa sivutuotteena
ensin noustuaan East Riverin takaa.
Broadwaylta voi ottaa taksin ja ajaa minne lystää;
vaikka Bronxiin;
New York on Vapaiden Taxien koti.
Aika kuluu odotellessa että tulee raita nr 14;
ensin on kuunneltava pohjustus;
Clementine on jo vauhdissa,
lyhyt alle kolmen minuutin pätkä,
sen jälkeen ehtii hakemaan keittiöstä uuden kupin teetä,
on kuin jäisi taxista West 135 Streetillä
ja ihmettelisi minne nyt menisi:
katuja on aina liian vähän
eikä autot sovi niille.
Nyt se alkaa, törähdykset,
virittyy,
piano hakee paikkaansa,
kuulija ei vielä muista mitä tulee,
piano on nyt mukana.
Harlemin kaunottaret eivät masennu
vaikka nuokkuvat.
Tämän kertomiseen Duke Ellington tarvitsi reilut viisi minuuttia,
kourallisen sekunteja.
Harlem on luumuhilloa
keskellä New Yorkia,
Amerikka on läskisoosia
Texasin öljykentille,
syö tai tule syödyksi,
köyhille on mistä valita:
nälkä ja vilu ovat ilmaisia,
niistä ei tarvitse enää erikseen maksaa.
Lauantaina 7.7.1945 aurinko laskee Hudson Riverin taakse.
Sielläpäin on Texas,
Amerikan pumputtava sydän.
Puuvillapelloilla vallitsee viikonloppu.
Öisessä metsässä mustaihoinen muuttuu harmaaksi,
kuten varjoissa lepäävä tiikeri.
. . .
Nummenpakalla kevätpäivän tasauksen aikaan,
yön ja päivänpaisteen demokratian päivänä vuonna 2005.
Juhani Tikkanen, runoilija
Tämä levy: MJCD 1307, Volume Ladies, track 14. Duration 5’23”.
Lisää Harlemista: