sivu laadittu entisistä 4/2001, lisäys 13.5.2001.
Neljä krahausta
ja jokunen raapaisu.
Turku, Nummenpakka, touko - kesäkuu
1.
omenapuu on pian kukassa lehdet peittävät puun takaisen taivaan
syksyllä väistellään putoavia omenia
on se aika maailmassa että en usko sähköisen maailman voittoon
2.
lasin pintaan välittyy hehkuva viesti näpytttelen mieleni kuvia ja mikroni oikoluku hyväksyy kunhan vokaalit ja konsonantit ovat jotenkuten peräkkäin, edes
3.
Mikrotietokoneeni käy kuumissaan: maailmankaikkeuden puuttuva massa on pelkkää vetyä.
Atomissa vain yksi ydin ja yksi elektroni. Kieppuvat. Pareina, koko avaruus.
Miksi semmoista kukaan yrittäisi sotkea? *)
(7.5.2000)
4.
Kirsikkapuiden taivaassa valkeutta: omenan kukat!
Keväinen sade viime syksyn lehdiltä tippuu ohitse.
Kevätpuuskissa
tuulikannel helisee
epävireessä.
Tikkasen sivujen alkuun
Puut eivät tottele tuulta. (Karri Kokko, Uno Boy, Porvoo 1982)
chk 8.11.03
korjailtu 17.4.2011