Iloisten liskojen yön painajainen

Iloisten liskojen yön painajainen
(The Nightmare of gay Lizards)

'NO ONE HERE GETS OUT ALIVE'
(j. morrison)

Koska tämän teksti on kiinteästi yhteydessä 
julkaisun grafiikan olemukseen 
enkä sitä ruvennut tänne sorvaamaan 
niin katsoin parhaaksi poistaa teksti osuudet täältä. 

30.1.2014

___________________

Taustaa:

The Nightmare of Gay Lizards,
eli Iloisten liskojen yön painajainen
(ISBN 952-5120-01-2)
on liskorunoelmana kunnianosoitus James Douglas Morrisonille.
Jim, eli James Douglas Morrison syntyi 8.12.1943 Floridassa, ja kuoli 3.7.1971 Pariisissa.
Heinäkuussa 1996 Jimin kuolemasta on siis kulunut 25 vuotta.

Väitetään Jimin yhä elävän;
hänet on kuitenkin haudattu Pariisiin,
mutta Jimin Runot elävät.
Tämä runoelma omalta osaltaan
todistaa Runouden elämää.

James Douglas Morrison - The lizard king;
he himself has said of poetry:


'Real poetry doesn’t say anything
It just ticks off the possibilities
Opens all doors
You can walk
Through any one that suits you
If my poetry aims to achieve
Anything, it’s to deliver from the limited ways in which
They see and feel'

Saatteeksi ja selittelyn mauksi internet-versioon: Julkaisussa oli muutama kymmen Jimin tekstiotteita. Otteet olivat valitut Liskorunoelmani kyseisiin kohtiin sopiviksi; Jimin joihinkin teksteihin tein siihen tyköistuvan Tikkasen tekstin, kuin tekstit keskustelisivat keskenään. Vaikka sain suurimman osan niistä otteista Internetin eri lonkeroista, en nyt tällä kertaan liitä niitä mukaan: annan Tikkasen liskoversion lonkeroida nyt yksin itsensä kanssa. Itseasiassa ne otteet pitäisi kai kääntää suomexi, vai?

Olen vieläkin huvittunut muutamista ympäristöni reaktioista Liskorunoelmani kohdalla. Graafinen lay-out oli, myönnän, osoitteleva ja konstaileva. Täynnä halpoja kotkotuksia. Minulle tuli itsekin mieleen tulkinta, että peittelen graafiseen ulkomuotoon sisällön heikkouksia. Kun nyt kaivoin minigrafiikan seasta tekstiosuuden pelkkänä ASCIIna alan kiinnostua: muistan nyt että olihan minulla siellä asiaakin, jotka jäivät päällisenä olevan kevyen vihjailevan erotiikan alle, sotkeentuivat eräisiin taitto-ominaisuuksiin, kuten pelkkiä rivien alkujen isoja kirjaimia, hontelo ja edesvastuuton välimerkkien käyttö (käyttämättömyys), selkeä runoperinteen kolhiminen. Vaiko sittenkään? Kurkatkaapa Apollinairen tekstejä viime vuosisadan alusta. Onko Suomessa vaan totuttu Koskenniemeläis-Herättäjä-hyshys-armeijan aneemisuuteen? Ja missä epäonnistuneet kokeilijat varmuuden vuoksi ammutaan santakuopilla hiljaisiksi?

Pohtii Juhani Tikkanen 13.5.2000

Paluu takaisin Historia-sivulle.