Majakka
Majakka on ilmestynyt Turun arkkihiippakunnan vuosikirjassa OSAMME ONNEMME 1996. Majakka on sisällöllisesti Meri-runoelmaa varhempi, vaikka se on kirjoitettu sen jälkeen.
0. Odotus
Ihminen nousi rannoille tähyilemään toista ihmistä, odottamaan että meren yli purjehtisi ystävä, tulisi tuttava.
Hän olisi lähtenyt myötatuulien mukana vastarantaa etsimään, mutta uimalla ei pysy poutapilvienkään perässä eikä myrskyllä kukaan ihminen uimaan lähde.
1. Laiva syntyy
Ihminen päätti rakentaa purren, synnyttää telakalla laivan. Meri ei siitä värähdä eikä syntyvä laiva meren mahassa potkaise.
Laivan mukana ihminen alkoi seilata etäs asti ja löysi ystäviä, viholliset tulivat myöhemmin.
2. Ihminen hallitsee
Ihminen halusi oppia lukemaan taivaan viestit, ja tunnistamaan korvakuulolla myrskyn merkit iltatuulien kuiskeista.
Eikä tyyntä, suojaista satamaa osaa arvostaa jollei ensin ole myrsky, sitä kestä, selviydy siitä, hengissä. Voi ruveta käymään kauppaa toisten ihmisten kanssa, myymään heille tavaroita joita he eivät tarvitse.
Laivat eivät koskaan hallitse meriä, taivas ei peittoa merta, yksikään pilvi ei estä tuulia tuulemasta.
3. Ihmisen kaupungit
On rakennettu kaupunkeja: koteja ja kauppoja ja kirkkoja; pyhäaamuisin tuomiokirkon kello kutsuu kansaa sisäänsä, ja asukkaat osaavat kävellä ääntä kohti, eivät tarvitse kompassia, opasta, tuttuun paikkaan.
Kuten merellä täysinäinen rahtilaiva, puuskuttaa, kalat uivat syrjään kun laiva seilaa merta pitkin. Satamaan. Tavaraa ruumat täynnä.
4. Ihminen ostaa kellon
Tavarat myyvät niin hyvin ja nopeasti, että ihminen tarvitsee kellon pystyäkseen kiirehtimään, sillä ilman Aikaa ei ole kiirettä; ei tiedä että koko ajan voi menettää jotakin.
Kun katsoo aina välillä kelloaan, tietää että koko ajan menettää elämäänsä, ja vaikka kuinka kiirehtisi sitä ei saa enää takaisin.
Mutta ilman kelloa ei voi laatia laivalle aikataulua, eikä tulla johonkin aikaan perille.
Ihmisestä tulee kellonsa orja. Muun pahan lisäksi ihminen rakensi kiireen maailmaansa.
Meret loiskuvat tuulten kanssa välittämättä onko ilta, tai aamu.
5. Majakka opastaa
Majakka kurkottaa ulkoluodolla saapuvia laivoja; öisin majakan valo yltää pilvien alareunalle asti, heijastuu maininkien kiiltävistä pinnoista vilkkuu horisonttiin saakka, turvaa meren äärtä laivan tulla jotta laivan lasti löytää kaupunkiin, toreille, myytäväksi. Ihminen elää kaupankäynnillä. Myy tarvittaessa itsensä. Käyvällä hinnalla. Velaksikin.
6. Kuka käskee majakkaa
Että majakka käskisi laivaa, komentaisi meriä, turvaisi turvallisen väylän karikkojen lävitse?
Majakan valo neuvoo kääntämään laivan ruoria oikealle, jos keulan vasemmalla puolen piileskelee kari, tai vasemmalle, jos kari vaanii keulan oikealla puolen. Majakka ohjaa laivan karikkojen ohitse, opastaa pimeyden läpi perille.
Kukaan ei kysy, mitä varten pimeys on, tai mitä varten meressä on kareja. Voisiko ne myydä, vaikka pienellä tappiolla?
7. Ihmisen tavarat
Miten käy majakan, kun viimeinen laiva on välttänyt karikot ja puhkunut satamaan? Miten käy laivan, kun kaikki maailman tavarat on tuotu kauppojen hyllyille, niin että kenenkään ei enää tarvitse ostaa uutta tavaraa?
Purjehtiako uudelleen takaisin merien aavoille, majakan ohi. Ja illalla katsella, miten takana yksinäinen majakka vielä vilkuttaa valoa, sitten sekin häipyy, ja joka puolella on uutta, tyhjää, pimeää, ja häipyvä vana hiljalleen kuroutuu umpeen.
8. Nousisi viimeinen myrsky: Pitkä Myrsky
Nousee tuuli ja alkaa myrskytä, ei kuten ennen, että myrskyn kynsistä vielä selvisi, vaan niin että on kuin koko taivas rynnistäisi laivan kimppuun,
meri vaahtoaisi, niin että meren ja taivaan välissä enää ole eroa, eikä mikään laiva sitä ryöpytystä kestäisi, vaan vahva teräs murtuisi, hyvin maalatut laivan kyljet uppoaisivat korskuvien vesivuorten sisään, eikä edes erottaisi että laiva on häipynyt.
Myrsky vain mylvisi, taivas raikuisi, ilmassa pilvet raukkoina risoina; ihmistä ei enää auta tieto ajasta, että paljonko kello on ja ehtiikö ajoissa tekemään kauppaa.
Ei kanna ihmisen vaikerrus meren vihan keskeltä vaikka kuinka isoilla kirjaimilla kirjoittaisi, vaikka kuudella trumpetilla puhaltaisi seitsemällä kitaralla soittaisi, täydellä kurkulla huutaisi laulunsa viimeiset sanat myötätuuleen, ei kantaisi, ei yltäisi, kukaan ei kuulisi, sillä kun kerran merelle syntyy niin kova meteli, myrsky ja sade, niin että on vain yksi ääni ihmisen rakentaman laivan ylitse, niin sitä ääntä olisi kuunneltava, ja otettava opiksi.
Ei myrsky ole tietääkseenkään ajan kulumisesta ja merikin vain puhdistuu kunnon myrskystä. Eikö meri olekaan ihmisen kaveri, joka hallitsee ajan ja koko maailmaa
9. Viimeinen majakka
Aina on tilanteita, kun niihin ajautuu, niin toivoo, että ei olisi sille matkalle lähtenyt.
Kuitenkin, aina on jonkun lähdettävä, ja luotettava että majakka erottuu pimeyden keskeltä, uskottava, että telakalla teräksestä rakennettu laiva kestää kaikki myrskyt, ja kuljettaa ihmisen ja ihmisen tärkeät tavarat toiselle rannalle. Paremmalle.
10. Kellot jatkavat käyntiään
Meren pohjassa makaa laiva sisällään ihmiset, teräksisessä hyvin maalatussa arkussa. Laivan ikkunasta erottuu miten digitaalikello näyttää vielä aikaa, jos joku sitä sieltä tulisi vielä kysymään, katsomaan, tietäisi mitä kello on tällä hetkellä.
12. Meri ja taivas, viimeiset
Meri on niin vahva ja voimakas, että Suurenkin Myrskyn jälkeen meri taas kelluu itseensä tyytyväisenä.
Taivas saa pärjätä meren puolesta miten tahtoo. Aina ne silti ovat toistensa kavereita, meri ja taivas, yhdessä, ja yksin.
Heidän maailma ei muuta tarvitse. Sotkemaan paikkoja. Kauppaamaan merelle tuulia, taivaille sadepilviä, pilvipoutia autioille rannoille.
________________________________________