Aurajoki marraskuussa 1995

Seuraava teksti oli pohjana kun vuonna 1995 julkaisin joulukorttinani julkaisun "Marraskuu Itämeren perukoilla"

Marraskuussa, vain hetki vielä,
ja on Joulu;
joulurauhan vuonna 1995,
Aurajoki harmaana virtaa,
hitaasti valuu kohti Airistoa,
harmaa virta,
savinen joki:
Raunistulan kohdalla kaksi pullasorsaa
keskenään uivat, viihtyvät toistensa kanssa sovussa,
kuten kaksi kaupunkia
samanlaisten jokien molemmin puolin,
Turku Aurajoen suulla,
Pietari Nevan kahta puolta,
saveen rakennetut kaupungit,
toistensa ystäviä silloin kun se on sopivaa
molemmille osapuolille,
kaksi kaupunkia savisten jokien suulla,
Turku ja Pietari,
kaksi sorsaa Aurajoessa sitä eivät tiedä,
tuskin lentävät kumpikaan Pietariin,
tai ken senkään tietää, jospa ne länsituulien aikaan
antaisivat tuulten viedä heidät Nevan suistoon,
siellä istahtaisivat Mojkan kanavaan
toisiaan moikaten, Moi! L!

Marraskuussa, vain hetki ja on Joulu,
Aurajoessa kaksi sorsaa aikaansa kuluttaa,
kaksi sorsaa kuten kaksi kaupunkia,
Turku ja Pietari,
savitöyräiden äärellä,
toinen uusi ja uljas,
toinen vähän vanhempi, arvokas.

Liitää mereltä valkea lokki,
ruikkaa perseestään paskan jokeen,
kiirehtii kaatopaikalle syömään.
Ei ole nälkä, ei vilu valkealla linnulla,
on saanut jotain syödä koska paskan ruikkasi,
jokeen pläräytti valkean roiskeen perseestään,
näin luontoa tutkin rautatiesillalta
ja pelkään että Pendelino ryntää mutkaan takaa
ja hattuni ilmavirta päästäni kiidättäis
ja pääni paleltuis,
se ei hauskaa ois!

Lämmin tuuli mereltä viiltää puseron aukosta rintaani,
kengät kastuvat ja sukissa litisee
nuha nenästä tippuu tippa sekin jokeen,
sorsat arvokkaina vierellä kelluvat,
eivät säiky lokinpaskaa,
eivät nuhanenästäni tippuvaa tippaa,
eivät Pendoliinia karkuun karahda.

Lämmin tuulonen mereltä vihmoo
kaakosta, Sosnovyi Borin voimalaitoksen turbiinihallien ylitse,
leppeä tuuli, sateena vihmoo puseroni kaulasta rintaan,
räkäisen kurkkuni puhtaaksi,
nousen polkupyörän päälle,
on tavattu kahden kaupungin historia,
kahden sorsan rauha nähty,
ja kaakkoisesta tuulesta saatu nuhainen nenä
ja hetken pelätty
että rataa pitkin Pendoliini
petona ohitse kiitää
rautainen kisko kirskuen
kolisten rautainen silta,
savisen joen yllä,
savijoen kaupungin,
matkalla toisesta,
vanhemmasta
kohti uudempaa, nokkavaa Helsinkiä,
siellä pitäisi juna vaihtaa jos Pietariin junalla aikoo,
uida voisi alajuoksulle päin,
tai lentää sorsien mukana länsituulien mukana,
jos olisi Pietariin sellaista asiaa
että sinne pitäisi nyt heti lähteä.
 

Nyt on vielä marraskuu ja Joulu on heti kohdalla,
ihmisillä lämmin mieli
vaikka nenä nuhassa niiskuisikin,
menisivät Pinellaan juomaan kuuman punssin!
Marraskuu on, kohta Joulu,
sitten sekin ohi,
Aurajoki harmaana virtaa,
savijokena kohti Airistoa,
harmaa virta,
savinen joki,
ja kuten kaksi Itämeren kaupunkia,
Turku ja Pietari,
rautatiesillan alla kaksi
pullasorsaa
toistensa vierillä sovussa kelluvat,
kiirehtimättä,
torailematta.

On marraskuu, kohta Joulu,
savinen joki miettii milloin jäätyisi,
vai sulanako antaisi vesien olla,
tai virrata, sen sama hänelle,
vanha joki,
Joulun joki.

Lokkikin häipyi, sorsat vain kellivät,
kun minäkin pyöräilin
Pinellaan kuumalle punssille.

Hyvää pikkujoulua, savinen joki!

Juhani Tikkanen
______________________________

Edelläoleva teksti: Aurajoki marraskuussa 1995, oli pohjana kun vuonna 1995 julkaisin joulukorttinani julkaisun:
"Marraskuu Itämeren perukoilla" (ISBN 951-96879-9-8)

- Aurajoki - tietoa vuodelta 1890

- Savijoki - Eepos - runoelmani vuodelta 1989