Eräitä otteita ruusurunoista Porissa 23.4.1999 vietettävään Kirjan ja Ruusun päivään

Mascara

Tyttö katsoo silmäripsiensä Mascaran läpi Poikaa.
Poika tuntee alushousujensa liikkeen,
kuin keväinen virta talvisen lumen sulaessa,
rauhallisesti kuin Aikuinen Mies,
poika nostelee housujaan,
ja kävelee R-kioskille,
pyytää murrosikäisen uholla askin tupakkaa.
Ja tikkuja kanssa.
Polttaa sitten savun silmilleen
eikä häkäpilven takaa näe
kuin oman itsensä suuruuden.
Tyttö räpsäyttää Mascaran tuhrimia ripsiään,
sitä menee silmiin, kirvelee.

Tätä tuskaa ei yksi piikikäs ruusu helpota.

copyright Juhani Tikkanen

________________________________________

Ruusuallergia

Tytön posket hehkuvat.
Pojan kädet hikoavat.
Koko pitkän illan pölyinen harmaa taivas vahtii ja vaikenee.
Olisipa nyt ojentaa ruusu.
Tyttö huokaa ja nousee illan viimeiseen linja-autoon,
poika jää potkimaan kiukuissaan nuokkuvia leskenlehtiä.
Ei tiedä että tyttö koko illan odotti
että poika olisi syleillyt häntä
ja suudellut suulle,
ja että tyttö on allerginen ruusunkukille.

copyright Juhani Tikkanen

________________________________________

Ruusut ja sinä; runoni

Runous on runoja on runo
    sanon
ja kukkapenkin ruusut
väistelevät kevään salakavalaa tuulta.


Sinä avaat kirjoittamani runokokoelman
	aavistamatta,
että kaikki rakkausrunot sinulle
ovat totta.

copyright Juhani Tikkanen

________________________________________

Ruusun rohkeus

Olen rohkea
	näytän runoni minun rakkaalle.
Yhtä vähistä aineista
ruusujenkin heleys
	lienee tehty.

copyright Juhani Tikkanen

________________________________________

Seitseman runoa ruususta
1.

Keväälla lumen alta
työntyvä krookuskin
haluaisi olla ruusu!

2.

Lumesta vasta vapautunut kukkapenkki
täynnä krookuksen kukintaa,
ei uskoisi paljaiden ruusunoksienkin
olevan elossa.

3.

Muurahainen kiipustelee 
kukkapenkin ruusun vartta ylöspäin.
Ymmärtääkö sekin ruusun kauneuden?

4.

Äitienpäivän Ruusu 
kuolee hiljaisessa kammarissa
terälehti kerrallaan.

5.

Muuttolinnut kiirehtivät kolean sateen alta etelää kohti.
Pihalla värjöttelevät vastapuhjenneet ruusut.
Yksi muuttolinnuista kaartaa takaisin, 
kiertää ruusupenkin,
istahtaa hetkeksi läheiselle oksalle, 
jää katselemaan.

Yhtä vähempänä 
parvi jatkaa pakomatkaansa.

6.

Pilkkopimeä syysyö,
mustat kissat vilahtelevat varjoissa. 
Pihavalo syttyy, 
ovatko kukkapenkin ruusut koko ajan hehkuneet 
pimeällä pihalla? 
Kun valo taas sammuu,
miten ruusu näkee kukkaansa näytellä?

7.

Naapuritalon mummo syntyi alkukesällä
juhannusruusun kanssa samana aamuna.
Koko elämänsä ajan hän yritti
kesyttää villiruusuja.

Mummo kuoli eräänä tuulisateisena syysyönä.
Kukkapenkistä hennot villiruusut
heiluttivat
kuin lähteäkseen perään.

copyright Juhani Tikkanen

________________________________________