Meri-runoja II

Kävelen,
      kävelen
askelen kerrallaan.
	    En tiedä
      minne olen menossa,     
Tämä on vieras kaupunki.






___________
 
  

Tähän samaan aikaan
     viime vuonnakin
          näin tähdenlennon
               eteläisellä taivaalla.
Meri ja taivas yhtä ja samaa mustaa nonsenseä. 





___________
  
Terve myrsky!
     Jollei sinulla ole mitään sitä vastaan
          että menisimme tästä
               lävitsesi
                    satamaan?





___________
  
TUULI PUHALTELEE


Tuuli puhaltelee kyselemättä laivalta mitään,
    ei mereltä, onko se läsnä,
         onko kukaan tavattavissa.


Suomalaisia voisi kutsua tuulien veroisiksi;
suomalainen laulaa kilpaa 
tuulien kanssa 
merien perimmäisellä rannalla


huulet tuulelle avoinna,
hiukset hulmuten, yksin,
ääneen hoilaa merelle elämänpituisen laulun.



__________
  
MERIRUNOILIJA


Merellä minä kirjoitin kynällä,
jonka muste liukeni veteen.


Hyvinkin viisasta merellä,
   minulle, merirunoilijalle.



Meri on ihan pläkätyyni,
     ei väreen värettä,
          saisikohan tästä edes kulkea?



__________

  
Mietin että meri 
        on harmaa sentakia
     kun merelle on kaadettu 
kaikkia värejä
          ja sitten tuli tuuli
ja sotki



__________
Vedän henkeä
     enkä heti puhallakaan ulos,
kuuntelen. Merta, se on hiljaa.
Se ei hengitä. On niin tyyni.



__________
  


Meret ovat 
    taivaaseen päässeitä
          pilviä



__________
  
Kuin meri puuskuttaisi
         kun laiva kiirehtii
pitkin tuulista merta   



__________
  
Boulogne-sur-Mer


minäkin olen


	(ruotsiksi sur = hapan, katkera, nyrpeä; märkä)




___________

  


Seuraava on lainattu SKVR, Vienan Karjalan runoista:




Tuokaa tuolta tuohuksella,
Vahaisella valkieta,
Millä nään vävyni silmät.


Jopa nään vävyni silmät;
Ei siniset, ei punaset,
Vain on vaate valkeaiset,
Meren ruohon ruskeuvet,
Meren kaislan kauneuet.