Seuraavaan olen tehnyt aikani kuluksi uuden lopun:
(Kokoelmasta DolbyC vuodelta 1987)
VI Meri ja muut elementit, tapaaminen
Läsnä: Meri Aika Liike Lokki Tuuli
Meri: Sanovat ainakin olevan, minä olen meri enkä tiedä onko minulla mitään sanomista.
Aika: Se olen minä, vähän ylikin. Minä olen aika. Jos sanon kellon olevan kaksitoista, niin onko se?
Liike: Nyt tässä, taas täällä. Jos pysähdyn, liikun kuitenkin: maapallo pyörii sekä kulkee auringon ympäri, joka sekään ei ole paikallaan. Nyt olen taas tässä, ihan millilleen.
Meri: Menkää pois. Tai jääkää. Sama se minulle. Voitte syyttää itseänne jos jäätte. Minä en pyydä mitään, en ketään.
Minä olen meri, ja kun ihmiset puhuvat menneistä, minun ei tarvitse, minä olen koko ajan. Muut senkun muistelevat menneitä...
Aika: Voisiko ajasta äänestää? Olla eri mieltä ajasta? Ikään kuin mennyttä voisi kerätä koriin, tai edes tyhjään pulloon, niin että täyttäisi kellarin ajalla, hakisi, kun tarvitsee.
Tuuli: Ennen laivat eivät liikkuneet ilman minua. Nyt minusta on vain haittaa.
Liike: Voiko mikään pysyä paikoillaan? Liike on jotain pysyvää, se säilyy, se ei liiku mihinkään. Katso vaikka!
Niin mutta maapallo liikkuu. Minua huimaa. Että liike ei olisikaan liikettä.
Meri: Minä ainakin olen paikoillani.
Aika: Etpäs, nytkin läikytät vettä reunoista.
Meri: Niin kun tuo liike tönäisi.
Liike: Enpäs, se kävi kun pysähdyin, mitä nyt ohimennen ihan vähän taisin sipaista.
Aika: Meni jo. Aika loppui. Nyt sitä ei ole.
Liike: Mutta minä en kyllä liikkunut, siirryin muuten vain, tästä tänne.
Meri: Minä en kyllä läikyttänyt.
Aika: Mutta roiskutit.
Meri: Minä en roisku. Minä olen. Minä olen meri. Se on paljon. Minä olen oikeastaan kaikki.
Liike: Mutta jollei olisi liikettä, sinä pilaantuisit. Sinä alkaisit haista.
Meri: Jos jatkat niin minäpä roiskautan.
Aika: Älä, viisari ruostuu.
Liike: Mikä tuo on?
Laiva: Tätä se on, kun on yhden horisontin yli purjehtinut on edessä toinen ihan samanlainen.
Liike: Katsokaa, tuo ainakin liikkuu.
Meri: Eipäs, se on paikoillaan, minä valun sen pohjan ali.
Aika: Jos minä nyt pysäytän niin seisotte kaikki.
Laiva: No nyt kone pysähtyi. Minä seison nyt.
Meri: Laiva alkoi liikkua nyt minun mukana.
Liike: Minä olen ihan sekaisin.
Aika: Pysyisit joskus paikoillasi.
(Kaikki ovat paikoillaan. Lokki kaartelee meren yllä.)
Liike: Mitenkä tuon saisi pysähtymään.
Meri: Heti se istuu minun päälle, ja sitten se kelluu. Se on minun.
Aika: Miten niin heti, mistä tiedät, kerro tarkemmin.
Meri: Ei minun tarvitse. Minä olen ikuisuus.
Liike: Kyllä on leuhka. Ja miten joku joka on ikuinen voi sanoa että heti? Heti on aikaa. No, milloin se istuu? Sano.
Meri: Ihan heti. Tunnin perästä, tai kahden viikon. Sen tarkemmin en osaa sanoa. Eikö se riitä?
Laiva: Lokki. Kun ei vain tulisi paskantamaan kannelle. Se on vasta maalattu.
Lokki: (lentää) Kao kao.
Laiva: Maata on lähellä, kun lokkeja näkyy.
(Lokki lentää pois.)
Aika: Sinne meni. Muka istuu mereen. Sinä valehtelit.
Meri: En valehdellut. Se istui jo.
Aika: Sehän lensi pois.
Meri: Lensi, ja istui sitten. Toiselle puolen minua. Käy vaikka katsomassa.
Aika: En tule. Sinä läikytät kuitenkin.
Liike: Ähä, sinä et pääse. Minne aika menisikään, aika on siinä, mitä sekunnin kerrallaan liikkuu. Oikeastaan aika on minun, aika on samaa kuin liike, eikös olekin?
Aika: Jollen minä olisi minä, aika, sekunnin kerrallaan, tunnit, päivät, vuodet, sata, tuhat, kukaan ei sopisi mihinkään, olisitte kaikki vain siinä, siinä juuri, ihan samalla paikalla, et edes väliajalle pääsisi. Niin. Minun kanssa on paras olla ihmisiksi.
Meri: Minulle se on se sama, oli sitten tai ei, minä olen kaikkialla, tässä. Aina. Näinhän minä olen aina ollut. Tietenkin.
Mitäs siihen sanot? Sama se minulle vaikket sano, minähän olen jo yksin kaikki, ja sillä siisti.
Laiva: Jaha. Kone toimii taas. Alta pois, täältä tullaan.
Liike: Siinä on merelle pohtimista. Noin iso laiva. Mitäs meri sanot, alta pois, niin että.
Meri: Jollei olisi minua ei olisi laivaa. Minä olen isompi kuin isoin. Tässä kohtaa, horisonttien välissä, olen vain yksi laine isossa myrskyssä.
Tuuli: Kukaan ei koskaan kysy minulta mitään. Tuntuu kuin tyhjään puhaltaisin.
Meri: Se sanoo, laiva, halkovansa minua, merta.
Yleensä laivat sen kun menevät, lyhintä reittiä satamasta toiseen.
Minä, meri, ruostutan laivaa koko ajan. Ne maalaavat laivojansa, mutta aina ruoste syö, siivun silloin tällöin.
Joskus oli vain puisia laivoja, niillä oli pyöreitä ryntäitä, ne kelliskeli kainaloissani. Totta, joskus minä tosiaan roiskautin ihan vaikka vähän. Outoa että joku niistä hajosi niin pienestä roiskeesta. Monta ihmistä hukkui.Ihmisiä syntyy helposti aina uusia, mutta laivan tekeminen tuntuu olevan hikistä puuhaa. Nyt ne yrittää tehdä laivansa niin että niiden kanssa ei muka leikittäisi. Ja ne panee ne romuksi ennen kuin ruostekaan ehtii raiskaamaan. Sanovat että vanhalla laivalla ei kannata ajaa. Eikö ne sitten osaa, enää, ihmiset? Että vanha tarvitsee liian monta ihmistä. Tulee kalliiksi. Ihmisiä, niitä on rantoihin asti sakeanaan, ja lisää tulee, katsokaas, ihmisiä on kahta lajia, toisella on sellainen pienen kalan pituinen lihas ja toisella taas pienen kalan mentävä vako ei ne muuta kuin kala ui siihen vakoon, sähläävät jonkin aikaa, ja alta vuosi ja siitä vaosta ui uusi ihminen.
Ei edes maksa mitään. Mutta laivan tekeminen. Siinä on tohina.
Olkoot, laivat ja ihmiset, aina löytyy rauhallinen kohta missä on horisonttikaupalla aavaa, ilman ainutta laivaa, lintua, vain minun laineitani, sopii tuulen puhaltaa, tuulkoot, ja menkööt laivat, minä olen meri, ikuisesti.
Aika: Se on kova mutisemaan.
Meri: Minä, meri, olen levittäytynyt joka puolelle, minulla on langat käsissäni. Se olen minä minä olen kaikkialla, siksi täällä on vähän ahdasta.
Laiva: Satamat on meren reunoilla, maalla. Maata on myös paljon, sekin on voimakas.
Meri: Minä olen saartanut kaiken maan, ja min olen pilvet, ja sateet. Jokia pitkin minä imen maalta sen voiman. Ja lumisadekin olen minä, ja ajattelepas vaikka sumua, tiheää savusumua Keski-Euroopan yllä, sekin olen melkein minä. Minulle ei kukaan voi mitään.
Lokki: Ole vaikka mikä maapallon syöpäkasvain, lirisevä lonkero, minä lennän sumun läpi ja sinun ylläsi vaikka niin korkealla että pilvet ovat pieniä hattaroita allani, ja sen päälle minä voin ruikata vaikka pienet paskat.
Laiva: Usch, miten rumaa kieltä. Minä oksennan. (Laiva tuprauttaa paksut savut piipustaan.)
Liike Merellä on varmaan tylsää, kun sillä ei ole muuta kuin itsensä.
Tuuli Minulta ei ole kysytty koko aikana mitään.
Meri (Huokaa.)
___________
copyright Juhani Tikkanen
DolbyC - osastosta VII (Satama) Tekstien valintasivulle
Takaisin Eksynyt-sivustoihin, jos eksyit niiltä tätä lukemaan.
(Eksynyt sivusto on kaisloista kertova konsernistinen sivusto.)
sivu laadittu 25.8.99. Muutoksia 7.2001 ja 20.4.2002
koodia 1.4.2011
