Uusia pölypilviä: kuin runoja näppiksen näppylöiltä.


Runoilija soittaa musiikkia Porissa

Runoilija soittaa sähköisiä nappuloita,
ajattelee että sävelet kiirivät avaruuteen
kahden kerroksen betonin ja katon maalatun pellin läpi,
tavoittaa herkkänä kuuntelevan taivaan.
Taivas harmaana iltaruskoon nukahtaa.
Soittaja jatkaisi muuten,
mutta buffettiin taisi jäädä vielä pari pulloa Karhu-olutta?


(Väärin: se oli loppu.) 


Kun runot on puhuttu
jää taputusten jälkeen
rakennukseen yksi elämän väreily muistoihin,
kuin pölyhattarat itsekseen syntyisivät
sängyn alla, öisin.

(Megasos-tapahtuman jälkeen Porissa)

Juhani Tikkanen