Juhani Tikkanen
Nupukivi - Blues
copyright Juhani Tikkanen
Sävelmään Pyhäaamu, C-duuri, osa 8
Maalta tulee tuuli mukanaan raikasta ilmaa, metsistä, ja lehmipellon pientareella tuuli käy lypsitytön helmoissa, sekä tuullessaan säestää vihellyksen; C-duuri, osa 8.
Suolla, vaivaiskoivikossa, varvut nyökkyvät, sieltä, metsien takaa, lähestyy jo tuuli, puhaltelee, ensiksi sen metsässä saa korpikuusi, hymisee, kelohongan käkkärälatvus, hyräilee koko suuri metsä, valkenee tämä päivä, näin se soi, kaupunki.
On vielä hiljaista, torilla joku eksynyt hattara pyörähtelee emoaan etsien, viheltää laulua, säveltä, yksinään kaiku seinistä odottelee, laulaa nupukiven suojassa, tuulen lapsi yksikseen viheltelee lyhyttä yksinkertaista säveltä, h-molli.
Kadut odottavat, ensimmäiset linja-autot häipyvät keltai- sina vilkkuvien liikennevalojen tuolle puolen. Ihmiset heräilevät, kahvipannut pulputtavat. Radio soi. Tähän aikaan ei tänään ryntää parvi työläisiä kaduille kiiruhtamaan työpaikalle, ei tänään, tänään on pyhä, sunnuntai.
Tuuli ei usko, käy kiertämässä väljiä katuja, kiviseiniä, on siellä yksin, ei jää alle, ei huku meteliin, leijuu porttikongin rappauksesta varissut pölyinen haiku.
Kaupungin asiana on pitää meteliä, pölyä ei tuuli, ihmiset, maalla tuuli on ääntä, sävel: Suolla, vaivaiskoivikossa, varvut nyökkyvät, sieltä, metsien takaa, lähestyy jo tuuli, puhaltelee, ensiksi sen metsässä saa korpikuusi, hymisee, kelohongan käkkärälatvus, hyräilee koko suuri metsä, valkenee.
Tuuli saapuu kaupunkiin, ujeltaa suljetun rapunoven takana, ei pääse sisälle sillä kukaan ei avaa tuulelle, maalta tullut, koputtaisi edes. Ja tuuli, auringonnousua seuratessa, jatkoi merelle, siellä pölypilvi aikansa yritti nostella helmojaan tyrskyiltä, saavutti savuttavan ruotsinlaivan, valkean ja korskean, laivan torvi törähti: Blues, tuuli siihen vastasi, vihelsi vanhan sävelen: Maalta tulee tuuli mukanaan raikasta ilmaa, metsistä, ja lehmipellon pientareella tuuli käy lypsitytön helmoissa, sekä tuullessaan säestää vihellyksen; C-duuri, osa 8.
Osan numero tulee kellosta. Kello on kahdeksan. Aamulla. Pyhäpäivä, kaupunki herännyt, akkunat auki, on jo tyyntynyt ja torilla vielä eksynyt hattara etsii emoaan nupukiven suojassa, tuulen lapsi ei pääse sisälle, ei koputa, eikä kukaan avaa ovea, tuulen lapsi yksikseen viheltelee lyhyttä yksinkertaista säveltä (h-molli), ei koputa, eikä kukaan avaa ovea.
_________________________________
Tämä sopii tänne jälkimausteeksi, aihe kaapattu Vuoristopuro-sivuille lähettämästäni kolmirivistä 21.4.2002:
Pölykö yksin keväisellä kadulla pyhäaamuna?
sivu laadittu 28.2.2000. Lisäys 21.4.2002. Chk 8.11.03