|
Mää kattele, et toi o iha sama kuu ko enne bruukas nousta tual Kasugaski sen Mikasa vuaren pääl! |
|
Alkutekstin 'elementit' tai rivit,
on niin huisin jänniä,
että laitan ne tänne: 1. Laaja taivas. 2. Tuijottelen. 3. Kasuga. (-ssa.) 4. Mikasan vuori. (-lla.) 5. Tuli esille, kuu. JUKUPÄTKÄ! |
|
Mikä taika välittyy kahden paikannimen mainitsemisesta? Ei kenellekään yhtään mikään, jollei ole muuten ollut pitkää aikaa poissa syntymäpaikaltaan ja sitten herkkänä hetkenä täysikuuta toljottaessaan hiffaa että se sama kuun mollukka möllötti siellä kotopuolessakin, ja siellä se hehkuu juuri nyt, ihantuolla! Voihan itku. Revi siitä huumoria. Kuitenkin, jotenkin aina kun lukee että joku mainitsee jonkun paikannimen, siihen tulee läheinen tuntuma. Tiedetään missä ollaan, ja se paikka on tärkeä. Ilomantsissa syntynyt ja nuoruutensa siellä kielikylvyssä asunut meidän perheen puolisko katsoi ja sanoi, että ei sitä meillä noin sanottaisi. Yllytin hänet kynänvarteen: tässä ilmeisesti Laatokan pohjois - ja länsipuolen suomalaisalueiden kielikaikuja: ja mieleeni tulloo tuas Kasugan paikka: Sama kuu tuo tuas kumottaa Mikasannii piän piällä! Laatokan-Ilomantsin kielipiireissä ei pihtailla tavuloihe kanssa. Version oikeudet omistaa siis Inkeri Tikkanen. --> 8. |