Never Seeing Fuji on saatavissa Lulu.com-kirjapainosta. Lulu on kirja-kerrallaan tyyppinen kustantaja, josta itsekukin voi tilailla kirjoja.

Suomessa Leevi Lehdon NTAMO painattaa kirjansa Lulu.commissa ja niitä saa samalla tapaa tilata sieltä.

Aukaisin Ntamon takia uhkarohkeasti Visa-korttini salat Lulu.com-iin, ja sitä kautta uskalsin tilata tämä Dustin Nealinkin vihkosen. 60 sivua.

Dustin Neal on haikublogeissa arvostettu runoilija. Haikujen lisäksi hän kirjoittaa Tankoja ja Haibuneita, kuten monet haikuplogeja pitävät muutenkin. Bill Kenney on yksi arvostetuimpia haikublogin pitäjiä. Hän julkaisee runsaasti myös senryu-tyyppiä tekstejä perushaikujen lisäksi tai rinnalla.

Senryu voisi oikeastaan olla haiku, mutta siinä ei välttämättä ole vuodenaikasanaa, ja senryu on pitää yleensä pääsääntöisesti elämäniloisen asian kirjauksen, jossa ei aina ole luontoa eikä välttämättä vuodenaikasanaa läsnä. Senryu on ironinen ja satiirinen, vähän ikäänkuin sisäpiirin juttu. Senryu käsittelee usein inhimillisiä heikkouksia, jopa kommelluksia. Senryu.lle antoi nimensä melko myöhään kyläpäällikkö Karai Hachiemon (1718-1790) käytti runoilijanimeä Senryu. Senryusta lisää.

Dustin aloittaa kirjansa tankalla:

how patient 
you stand, old tree!
will I ever 
get tired of stargazing 
this side of heaven? 


(Kuinka kärsivällisesti 
seisot siinä, vanha puu!
Voinko minä koskaan 
väsyä tähtien katseluun 
tällä puolen taivasta?) 

Dustin Neal kirjoittaa pettävän yksinkertaisesti. Monet aukenevat syvemmiksi pienen vaivannäön ja maistelun jälkeen. Seuraava haiku menee ilman taustamuistumiakin:

	withered field 
	Grandpa's footsteps 
	filled with sleet 


		kuihtunut niitty 
		Isoisän jalanjäljet
		peittyneet räntälumeen

Dustinin runo ilman tätä taustaakin on toki myös ihan omansa, paljon puhuva. Tikkanen Bashosta

Haibun on tekstimuoto, jossa on ensin vapaa proosamuotoinen tarina ja sitten kolmirivinen haiku. Basho kehitti Haibunin Matkojaan kuvaavissa kirjoissaan. (Basho: Harhojen maja. Tammi 1984 ja Basho: Kapea tie pohjoiseen. Tammi 1981, molemmat suomentanut Kai Nieminen.) Ikäänkuin Kerouac jatkoi omassa Matkalla-kirjassaan, mutta proosana. Lisää haibunista englanniksi.

Haikuja on kirjassa eniten, n. 38 kpl. Nimiruno:

never seeing Fuji, 
  tonight her breasts 
        suffice


En ole koskaan nähnyt Fujia, 
    tänä yönä hänen rintansa 
	riittävät

En katso Fujia; 
hänen rinnat
riittävät

Määrite yöstä jäi pois, myös "ei koskaan". Toisaalta tämä väkivaltainen puristus edellyttää että Fuji olisi nähtävänä, että oltaisiin siellä. Kuinkahan paljon suomennoksissa puijataan meitä lukijoita, kun kääntäjä yrittää ylittää omat riimittelytaitonsa?

Voihan tuota vielä lisääkin väännellä:

Tänä yönä
sinun rintasi riittävät; 
en katso Fujia!

Enemmänkin Dustin olisi saanut haikujaan / tekstejään tähän Fuji-kokoelmaansa liittää. Nyt niitä on väljästi, vain yksi kullakin sivulla.

Dustinilla on useita haikuja ulkopuolella nyt julkaistun Never Seeing Fuji - kokoelman, jotka olisivat ansainneet paperisemmankin muodon:

	moon bridge  —
	the old man splits
	an orange

		Kuun silta -- 
		vanha mies lohkoo 
		appelsiinin

	old pea field —
	the rusted bucket full
	of grandpa's shadow

		Vanha hernepenkki --
		ruosteinen sanko täynnä 
		isoisän varjoa



	reaped garden 
	the scarecrow 
	face down


		Niitetty puutarha 
		linnunpelätti 
		kasvot alaspäin

(Lainaukset olen rosvonnut Dustin Nealilta, suomennokset by Tikkis.)

Vaikka haikuja kirjoitetaan ympäri maapallon kenties miljoonia, ei niiden viehätys ikinä tunnu laantuvan. Pienistä yksinkertaisista sanoista ja riveistä laaditaan aina vaan uusia, kiehtovia kolmirivisiä.

Erikseen mietityttää paperisten runokokoelmien menekki maailmalla. Amerikassakaan ei runojen painosmäärät niin hirmuisia ole mitä kielialueen suuruudesta voisi kuvitella. Haikublogien kävijämäärät eivät nekään tukoksiin asti niitä ruuhkauta. Silti niissä on oma vakituistunut kävijänsä, jotka kommentoivat toisiaan. Englanninkielisiä haikublogeja löytynee ainakin toista sataa. Suomenkielisiä saanee kaivella. Haikujen tekijät eivät vielä ole mieltäneet Blogeja omakseen. (Facebookista ei siihen tuskin olekaan.)

Itse julkaisen omia kolmirivisiäni tällä sivustolla. Tuntuu että niitä käydään lukemassa. Hyvä niin.

 

	after 
	the funeral -- 
	trampled flowers

		hautajaisten 
		jälkeen --
		tallattuja kukkia

Dustin Neal in Internet: