Fernando Pessoa
Otava 2001
Suomentanut Pentti Saaritsa.
Fernando António Nogueira de Seabra Pessoa
syntyi 13. kesäkuuta 1888 Lissabonissa.
Äiti oli Maria Magdalena Pinheiro Nogueira, alkuaan Ilha Terceiralta, Açoreilta.
Isä oli Joaquim de Seabra Pessoa, Lissabonista, mutta hän kuoli jo 1893.
Männystä tehty pöytä on mäntyä, mutta se on myös pöytä. Istumme pöydän ääreen, emme männyn.Pessoa teoksessaan "The book of Disquiet", kirjoitettu 1920, ensimmäinen painos kuitenkin vasta 1982 Lissabonissa.
Pessoalta jäi hänen kuoltuaan valmiiksi pakattuna suuri matka-arkku täynnä hänen tekstejään. Hän kirjoitti elämänsä aikana runsaasti runoja ja muuta tekstiä. Omalla nimellään hänen runotuotansa tuntuu jäävän salanimien varjoon, joista Alberto Caeiro noussenee ylemmäs muita. Kenties osittain siksi että huomattava osa Pessoan muilla salanimillä kirjoitetuista teksteistä ovat kuuluisia mahdottomuudestaan kääntää millekään kielelle? Yhdistettynä Tanskan Kierkegaard ja Irlannin Joyce?
Pessoan 'inkarnaatioita' hänen luominaan oli Alberto Caeiro, Ricardo Reis ja Alvaro de Campos. Muitakin Søren Kierkegaardin tapaan oli, ilmeisesti sellaisia nimiä kuten Antonio Mora, Vicente Guedes, Alexander Search ja Bernardo Soares.
Kunhan Fernando Pessoan jälkeensäjättämä suuri matkakirstu täynnä runoja ja kirjoituksia on tekstikriittisesti käyty läpi, niin Pessoan henkilökuva täydentyy vielä lisää.
Pessoasta heteronyymeineen (kuten hän itse sivupersooniaan kutsui) on Internet tulvillaan pieniä ja suurempia murusia ja paloja.
Vuonna 1915 hän perustaa pienen ystäväporukan kanssa kulttuurilehden "Orpheu"n mutta sitä jaksaa ilmestyä vain kaksi numeroa.
Eläessään Pessoa ei paljoa julkaissut tekstejään kirjoina, mutta sitä tuotteliaampi hän oli eri lehdissä. Pessoan heteronyymeinessä, sivupersoonissa, lienee yksinkertaisesti kyse että luomalla heteronyymejä Pessoa sai vertaisiaan kavereita. Heidän kanssa keskustelu sujui. Kun oma isän malli kuoli pois, ja velipoika, joiden kanssa olisi nuoruutta voinut yhdessä luottavaisena nujuta?
Pessoa instituuttina on arvostettu, tiedostettu. Eläessään Pessoa ei suuremmin ollut edes tyrkyllä virallisiin kirjallisiin hömppäpiireihin. Hän ei senajan Lissabonin kustantajian armopaloja henkiset polvet verillä kerjäillyt.
Pessoaa ruvettiin kustantamaan kirjoina varsinaisesti vasta hänen kuolemansa jälkeen. Vahva ja voimakas kulttuurivastapooli Portugalille oli Brasilia. Brasiliassa Pessoa alkoi aikaisessa vaiheessa elää arvostettua jälki-elämää.
Pessoalla oli omia polkujaan, jotka liittyivät Portugalin monarkistisiin paineisiin ja menneisyyteen ja kadotettuun merivaltasuuruuteen. Hän tutki myös rajatieteitä, ilmeisesti kuitenkaan niihin sen syvemmin sukeltamatta.
Portugalissa Pessoa lienee ollut joissakin virallisissa piireissä hyväksytty, julkaistiinhan hänen kirjoituksiaan ilmeisen mieluusti. Että hän ei kävellyt minnekään kustantajan pakeille lienee ollut hänen omaa valintaansa. - Kenties Alberto Caeiro, tai Ricardo Reis vastustivat julkaisemistaan? Alvaro de Campos oli tavallaan porukan avonaisin jäsen, hän matkusteli laajalti ym. osallistuvaa?
Ja onhan meillä Suomessakin on merkillepantavan tiedostettuja runoilijoita, joilla ei ole nk. kaupallisesti kanonisoituja 'oikeita teoksia'. Vilkas kirjoittelu runoblogeilla antaa ounastaa jotakin todella tasa-arvoista ja vapautta? Milloin suomen kustantajat heräävät Egyptin poliisivoimien tapaan kieltämään vapaat blogit?
Runoilija on teeskentelijä.Tämä on Pessoan Autopsykografia-runon ensimmäinen rivi Pentti Saaritsan tulkitsemana. Internetissä on sivusto missä on samasta runosta 13 erilaista tulkintaa.
Ei, minä en halua mitään.Pessoa väittää Lisbon revisited (1923) runossaan Saaritsan suomentamana.
Pessoa jäi siis nuorena isättömäksi. Myös Fernandon veli kuoli ja Fernando ilmeisesti tunsi olonsa koko ikänsä hyvinkin yksinäiseksi. Äiti meni uudelleen naimisiin ja he muuttivat Etelä-Afrikkaan. Pessoa palasi sieltä Lissaboniin 17 - vuotiaana, missä eli loppuelämänsä. Hän loi kenties itselleen seuraksi heteronyymejä, joiden kanssa hän kinasteli, ja keskusteli.
Näillä oli oma elämäkertansa, esim. Alvaro de Campos oli olevinaan laivanrakennusinsinööri, joka oli syntynyt 15.10.1890 Tavirassa, Algarvessa, Portugalissa.
Joisinko minä jotakin vai tekisinkö itsemurhan? Ei minä poistun. Pahus, minä poistun. Pois-tun... Pois-tun... Antakaa minulle juomista, sillä minulla ei ole jano!Pessoa kuoli maksakirroosiin 30.11.1935. Hänellä oli tapanaan poiketa töistä tultuaan lähikulman baariin ja poltti siellä savukkeen ja kulautti lasillisen brandyä kurkkuunsa. Sitten hän pyysi baarinpitäjää täyttämään salkussaan mukanaan kantamansa pienen mustan pullon, ja sen kanssa Pessoa lähti asuntoonsa. Ei siis ilmeisesti paljonkaan kerrallaan, mutta tasaisen tuntuva tahti kenties musersi Fernandon maksan?
Parempi vain pakata matkalaukku. Loppu.(Alvaro de Campos 4.10.1930 runon "Suuria ovat autiomaat" lopussa. Suom. P.S.)
Pentti Saaritsa on tehnyt Pessoan suomennoksessa tapansa mukaan tunnollisen vankkaa työtä. Siitä kunnioitukseni!
Turussa, löydettyäni Pessoan niteen Omituisten Opusten kirjakaupasta Turun Puutorilta 12.5. vuonna 2007.
Juhani Tikkanen, runoilija.