Että maailmassa on niin paljon kirjoja että kukaan ei niistä kaikista tiedä ei tarkoittane sitä että niitä ei saisi olla olemassa?

Kun kirjoitin tuon lauseen mietin että mitä tuli sanottua. Kolme 'että'-sanaa, kolme 'ei'-sanaa.

Ja vielä itsestäänselvyys.

Ajattelin jotenkin tuohon suuntaan aloittaa Pentti Saaritsan valittujen runojen esittelyn. Että taas löytyi silmiini yksi hyvä kirja, josta en ole näillä sivuillani ehtinyt edes mainita.

Pentti Saaritsa on nuoria runoilijoitamme joka edelleen on aktiivisesti kynän varressa kiinni. Kääntäjänä Saaritsa on tehnyt merkittävän työrupeaman; kuten moni muukin, esim. Caj Westerberg ja nuoremmista Jukka Koskelainen. Taas pitää jättää mainitsematta monta hyvää kääntäjää, joka ei tarkoita sitä että en heitä diggaisi. Sanana 'nuori' lienee synonyymi aktiiviselle?

Miksi runoja on niin paljon?

Miksi ihmisiä on niin paljon?

Tämän Saaritsan valitut ostin kahden oluttuopin hinnalla Syvä Uni - divarista, Fredalta, Helsingistä.

Jouduin käymään Hesassa parissa lyhyessä kokouksessa ja tallustellessani lämpimässä kesäkuun iltapäivässä Punavuoresta kohti rautatieasemaa ja poikkesin ohimennen Syvään Uneen. Oli näköjään ilmestynyt Leif Färdingin runot, mutta mielestäni meidän hyllyissämme ovat jo kaikki Färdingit. Pari muutakin oli, mutta sitten näin pienen pinon: Saaritsan Pohjakosketus. 8 Euroa. 500 sivua. Tosin paksut ja kovat kannet, mutta niitähän Suomessa suositaan.

Saaritsa on muutaman kerran kävellyt vastaavilla matkoillani Punavuoressa vastaani. Hän ei tunne minua, enkä myöskään ilkeä puhutella tätä kääntäjä-mestaria ja runoilijaa. Puhuttavaa voisi olla paljonkin, mutta luultavasti se kuluisi jossakin Punavuoren pikkuviihtyisässä pubissa, ja siihen minulla ei mukamas ole koskaan oikein kunnolla aikaa. Olen mielestäni niin kiireinen, tärkeä? Kysymättä asiaa Saaritsalta itseltään. Kohtaamisia Punavuoressa, siis? Kun jos junavuorot Helsingin ja Turun välillä loppuvat niin aamuyöllä kulkee vielä linja-autoja.

	Hankala sukupolvi
	kun sille sanoo kampaisit
	edes tukkasi niin se vastaa
	voin mä sen kammatakin

(Saaritsa vuonna 1966.) Luin vajaat 500 sivua runoja yhdellä istumalla junassa Helsingistä Kupittaalle. Huomasin että Saaritsan runot ovat kuin yhtä kokoelmaa, tasaisen varmaa jälkeä, jossa elämän makuista tiivistä ja harkitun hyvää jälkeä. Vaikka runot olivat luettavissa yhdellä istumalla jäi monessa kohtaa mieltäni mukavasti kaihertamaan että tämä kohta täytyy joskus märehtiä vielä uudelleen. Loppua kohden nuoren miehen jutut hieman kehittyivät, syventyivät; ei kai vain Saaritsa ala ikääntyä?!

	Ilo kuin komerosta löytyneet
	vanhat samettihousut
	jotka mahtuvat yhä.

(Saaritsa 1995). Lukijalle jää pohdittavaksi onko ilo löytyneet housut vaiko se että vanhat housut vielä sopivat jalkaan. Omille vanhoille vaatteilleni, ainakin housuilleni, on jo aikaa sitten tapahtunut vanhan vaatteen tauti; ne ovat kutistuneet liian pieniksi.

	Hän vetää päällensä sanomalehden
	ja veljensä päälle toisen:
	lauantaipäivän El Tiempo - lehden,
	paksun ja lämpimän.
	Sitten hän sulkee silmänsä,
	kuusivuotiaat silmänsä,
	tunnustelee vielä että veli on siinä,
	ja veli, viisivuotias, unessa jo,
	haparoi pienellä kädellään,
	varmistaa vielä että veli on siinä.

(Saaritsa 1979, Muistoja Bogotasta-sarjassa.) Takakannen tuoteseloste sanoi että Saaritsa olisi valinnut runot kokoelmistaan. Ei siis jostain syystä julkaissut nyt kaikkia. En ryhtynyt kaivelemaan mitä kaikkea on jäänyt pois. Kenties kuitenkin juuri sellaisia runoja jotka olisivat vain ahvistaneet Saaritsan nyt itsestään antamaa runokuvaa, orastavasti liiankin yhtenäisen, sopuisan. Ja kukapa maailmaan sopua kirjoittaisi jolleivat runoilijat? Saaritsa on runoilija. Suomessa ei ole liikaa runoilijoita. Että WSOY julkaisee runoilijoita todistaa että Suomessa luetaan runoja. Eihän kapitalistis-kaupallinen optimaalinen kustantamo muuten kirjoja painaisi? Saaritsan Pohjakosketus on miellyttävän kokoinen; ei liian korkea ja tarpeeksi leveä jotta runot väljästi sopivat sivuille viihtymään. Sympaattista.

Turussa, Raunistulassa 23.6.2006

Juhani Tikkanen

Tikkiksen valikkoon # 1