Puutorin kirjoja.

Turun Puutorilla oli 14.5.2005 kirjatori, Kovan Rahan kirjapäivät, jossa kaikki kirjat maksoivat yhden Euron, korkeintaan kaksi. Kojuja ei ollut kuin kymmenkunta, mutta niistäkin löysin pari kassillista kaikenlaista jännää. Seuraavassa esittelen kevyesti niistä muutaman.

  • 1. Heimo Pihlajamaa, Elämää Länsi-Venäjällä. Otava 1971.

    Entinen ystäväni, joka on asettunut Hollantiin asumaan ja jonka Kafuri - kirja vuonna 1968 oli aikoinaan raikas kokemus. Heimo Pihlajamaa suomensi ja toimitti Hollanninkielisen nykyrunon antologian Onni on vaarallista (Nihil Interit 2002). (Omistuskirjoituksessaan Heimo tosin kirjoitti kirjaamme, että Onni ei ole vaarallista.) Hollantilaisten runot ovat tasaisia kuten Alankomaiden kuivana pidettävät merenpinnan alaiset viljelykset, ja vaarattomia kuten Amsterdamin kanavien reunamat.

    Elämä Länsi-Venäjällä on tietenkin kuvausta Suomesta. Kuusikymmenluvun suuret työttömyysluvut ja työkykyisen kansan pakeneminen Ruotsiin on eräänä teemana.

    yhä useammille muutto Ruotsiin on ainoa pelastus. Selittelyt eivät auta. Vennamoa voi äänestää kerran, mutta on kyseenalaista, kannattaako sitä kautta ilmaista protestiaan enää toista kertaa. Parempi vaihtoehto on muuttaa.

  • 2. T.S Eliot, Murder in the Cathedral. Zephyr Books, Stockholm 1945.

    Thomas Stearns Eliot syntyi syyskuussa 1888 St. Louisissa, USA.ssa. Hän kuoli 1965.

    Näytelmän T.S. Eliot kirjoitti Canterburyn Festivaaleille 1935. Hankkimani laitos on neljäs, johon T.S. Eliot vuonna 1938 on tehnyt joitakin muutoksia ja poistoja. Murha Katedraalissa kertoo arkkipiispa Thomas Becketin kuolemasta. Näytelmä sijoittuu joulukuulle vuonna 1170. Näytelmän suosio oli suuri, sitä esitettiin Lontoossa Mercury Teatterissa pitkään.

    Does the bird sing in the South?
    Only the sea-bird cries, driven inland by the storm.
    What sign of the spring of the year?
    Only the death of the old: not a stir, not a shoot, not a breath.
    (s. 53)

    Kts myös T.S Eliot, Autio maa.

  • 3 The English Renascence to the romantic revival 1650-1780. The English U.P. London 1950.
    Edited by Peter Westland.
    Mielenkiintoisen oloinen kirjallisuuden historia, tosin sain nyt vain osan kolme kuusi-osaisesta sarjasta. Edeltävä osa, To the English Renascence 500 – 1650 kiinnostaisi. Sivulla 102 on mielenkiintoinen lause: Few pounds that came from Paradise Lost. Mutta punta oli vuonna 1667 kuitenkin aika iso raha, tiedetäänhän yhdelläkin shillingillä saatavan arvokkaita palveluksia tuohon aikaan.

  • 4 Milton, by Mark Pattison. Macmillan and Co, London 1911.

    John Milton syntyi 9.12.1608 Lontoossa, jossa myös kuoli 8.11.1674. Kaivelin Booktorin tiskiltä tämän vaatimattoman oloisen teoksen ja lehteilin sitä. Totta, siitä oikeasta Miltonista on kyse, ja sen viimeiset 50 sivua käsittelee Paradise Lost (1667) – runoelmaa! Paradise Lost on yksi kolmesta suuresta runoelmasta. Toiset ovat Paradise Regained (1671) ja Samson Agonistes (myös 1671).

  • 5. Homer / The Odyssey. Translation by Albert Cook. W.W. Norton, NY 1967.

    Yksi lisä klassikkohyllyyn. Siellä on jo ennestään Penguinin pokkarilaitoskin. Yhden euron sijoitus! Homerokselta sai vaikutteita mm. Ezra Pound, jonka The Cantos alkaa samanhenkisenä kuin Odysseyksessa sen XI kirja.

  • 6. Hemingway, The Dangerous Summer, Grafton Books 1986.

    Teos on Hemingwayn viimeisin, joka julkaistiin kirjana vasta 25 vuotta sen jälkeen kun Ernest teoksen viimeisteli. (Hemingway kuoli 1961) Se kertoo Espanjasta ja härkätaistelijoista. Mukana parikymmentä mustavalkoista valokuvaa, joiden pääaiheina härkätaistelu.

    Life-lehti julkaisi supistetun version tästä Vaarallisesta Kesästä kolmena perättäisenä jaksona syyskuussa 1960.

  • 7. Hemingway, The Garden of Eden, Grafton Books 1987.

    Tämä on postuumi Hemingwayn romaani. Se viimeisteltiin hänen kuolemansa jälkeen painokuntoon. Lukaisin tekstiä sieltä täältä ja pitkästä aikaa huomasin että jokin Ernestin tavassa kirjoittaa vetää ja imee mukaansa. Lauseet ovat yksinkertaisia ja loogisia. Ne eivät silti ole lyhyitä, mutta niitä lukiessa ei happi lopu ja tarina kehittyy täsmällisesti ja luonnollisen tuntuisesti. Kyllähän Hemingway osasi kirjoittaa. Katso myös runoani Harlem.

    Seuraavassa pari puutorilta hankkimaani kirjaa, ja pari ennestään hyllyssä vuoroaan odotellutta:

    Turussa Nummenpakalla 14.5.2005

    Juhani Tikkanen runoilija



  • Valikkoon # 1