Kyseessä on Jyväskylästä kotoisin olevan Juhana Vähäsen esikoinen,
76 sivuinen tekstikokoelma.
Vähänen asuu nykyisin Turussa jossa oppii kirjallisuutta.

Cantorin pölyä voisiko olla hänen oppinäytteensä kielestä,
mitä kieli tuo suuhun kun ajattelee sanoja intensiivisesti.
Minulla on joskus ollut A. Einsteinin muotokuva,
jonka alla oli teksti: Think!
Vähäsellä voisi olla mielessään Alan Turingin innoittamana:
Compose! Ja tottahan toki jokainen itsenäinen henkilö
kaikkea muuta kuin rauhoittuu, hän alkaa tuottaa levottomuutta.

Teoksen minua kiinnostavin jakso on heti alussa:
Alan Turingista kertova kronologisesti etenevä
tietokoneella kirjoitettu source,
jossa monibittisyydenkö vaatimuksesta tai mahdollistamista
lähdekoodia on kirjoitettu parikin oliota riville:
taloudellista ja säästää kallista paperia.

Aluksi Alan Turing on 14 ja on eteläisellä pallonpuoliskolla
jossa seurustelee albatrossin kanssa.
Alan Turingilla on äiti ja isä jolla on piippu
ja kasvi kiertyy kuten Alan Turing kiertyy
on kuten solmio
maailman kaulassa.

Pisteen lisäsi oma oikolukuni joka päästää vihreet lävitseen
ja vain hiljaa hurisee CPUn tuuletin ja kotelo hyräilee hiljaa
ja kovalevy pyörii ympyrää kuten Formulakuskit säteittäisellä radalla.
Säde. Säteily. Radiation. Radisson. Retiisi.

Ollessaan 28 Alan Turing sanoo nähneensä yhden naisen,
äitiä ei lasketa,
ja harmittelee että ei ole nainen.

35 vuotias Turing keskittyy lähinnä rottiin,
joka voisi olla ajatus joka on kone. Ja onkin. Tai ei.

Alan Turing ajatteli tietokoneet mahdollisiksi,
tuli sota ja paljon hyviä asioita ammuttiin taivaiden tuuliin,
tekstiä ääneen lukiessa
äänihuulet vähän väsyvät
mutta kun lihaksia käyttää ne vahvistuvat ja kasvavat,
tulee paksut huulet
jos suutelee usein?

Juhana Vähäsen Cantorin pölyä kokoelmassa on pientä fonttikokoa,
ja pientä riviväliä
niin että teksti kutistuu näkökenttään siitä usein kadoten,
niin pienellä petiitillä kirjapaino on teoksen painanut.
Kyseessä myös ilmeisesti säästökohdekin;
ilmeisesti pientä pränttiä saa halvemmalla kuin normaalia?
Mutta välillä taittaja on paisuttanut fonttia Vähäsen isommaksikin,
kirjaimet kasvavat
kuin löytäisi vertauksen
ja rivivälit ovat, ja erilaistuvat,
yhtenäistä pakkoa muottiin ei ole,
näin on saatu illuusio tekstuaalisesta vapaudesta,
olla vapaa, Free. Kuin Wille.
Vapaus lukea tarkoittaa myös olla lukematta.

Tulipalon jäljiltä
palopaikalla nousee kaksi ohutta sinistä savukiehkuraa,
ja leijuu palaneen haju,
jos menee paikalle, haistelemaan.

Vähäsen kokoelmaa ei kannata ihan totisena lueskella,
mitä ovat lauseet, keitä varten,
eikö riitä että on hyviä sanoja,
ja tarvitaanko aina jono,
kuten junaa
jos on käytössä vain yksi femini-sana,
ja artikkeli on neutri,
luo siitä kovasti miehekästä menoa.

Tälläistä tekstiä on ilmeisesti hauska kirjoitella.
Tälläistä tekstiä on ilmeisesti hauska kuunnella,
kun on saanut 12 senttiä punaviiniä suuhunsa,
odottanut ensimmäisen punaviinin jälkimaun,
siinä tilassa kaikki tekstit kuulostavat hyviltä,
tällainen teksti voi olla turhauttavaa lukea,
ja pelottavaa,
sillä sisällön pitää kiteytyä lukijan vatsassa,
kasvaa sisältä ulos
täyttyy lukujen avaruus.
hui!

Vähäsen Cantorin pölyä päättyy toteamukseen:
ääretön ironia

Turun Nummenpakalla

Juhani Tikkanen
(runoilija)

Sata runoilijaa, sata runoa antologia on muuten ilmestynyt painosta. Turussa sitä saa ainakin Kirjakahvilasta!

Valikkoon # 1