Gregory Corso
Kauan eläköön ihminen
Runoja
Suomentanut Markku Into
Sammakko 2001
Gregory Corso syntyi New York City.ssä 26. maaliskuuta 1930 ja kuoli tammikuun 17. 2001 Minnesotassa.
Gregoryn äiti oli 16-vuotias synnyttäessään. Vuosi Gregoryn syntymän jälkeen hänen äitinsä jätti perheensä ja muutti takaisin Italiaan. Gregory vietti suurimman osan lapsuuttaan orpo- ja sijaiskodeissa.
Gregoryn isä meni uudelleen naimisiin kun Gregory oli yhdentoista vanha. Poika karkaili alinomaa. Hänet suljettiin poikakotiin, mutta hän karkaili sieltäkin. Ongelmallinen murrosikä piti sisällään myös työkomennuksen Stintissä, New Yorkin kaupungin vankilassa, jäätyään kiinni radion varastamisesta.
17-vuotiaana hänen tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan varkaudesta. Vankila-aikanaan hän luki ahmimalla vankilan kirjaston kirjoja, ja alkoi kirjoittelemaan runoja.
Vapauduttuaan vuonna 1950 hän tapasi Allen Ginsbergin, ja tutustui myös William Burroughsiin ja Jack Kerouaciin, sekä myös New Yorkilaisiin kirjoittajiin ja taiteilijoihin.
Vuonna 1952 hän työskenteli Los Angeles Examiner - lehdessä. Tämän jälkeen hän oli jonkin aikaa merilläkin, työskennellen norjalaisilla kauppa-aluksilla.
Vuonna 1954 hän oli epävirallisesti Harvardin Yliopistossa. Hän julkaisi esikoiskokoelmansa, The Vestal Lady on Brattle and Other Poems vuonna 1955.
Vuonna 1956 hän muutti San Franciscoon, jossa Lawrence Ferlinghetti julkaisi vuonna 1958 Corson runokokoelman Gasoline. Corso tapasi taas Kerouacin ja Ginsbergin. Tuolta ajalta on sarja epäsovinnaisia tekstejä ja haastatteluja.
Corso matkusteli runsaasti, eritoten Meksikossa ja itäisessä Euroopassa. Hän myös opetti pienen aikaa Buffalossa, New Yorkin valtion Yliopistossa, ja kesälomien aikaa lyhyitä aikoja myös Naropassa, Boulderin Yliopistossa, Coloradossa.
Vuoden 2000 aikana eturauhassyöpä eteni ja Gregory Corso sairasteli, mutta piristyi aika ajoin. Gregory sanoi syyksi, että oli käynyt kääntymässä Joella, mutta kolikon puuttumisen takia ei Charon vienyt häntä yli, ja käväisi vain kastelemassa varpaansa rantavedessä. Hänen tyttärensä Sherry hoivasi isäänsä tämän viimeisinä aikoina.
Julkaisuja:
The Vestal Lady on Brattle and Other Poems (1955)
This Hung-Up Age (1955) (näytelmä)
Bomb (1958)
Gasoline (1958)
The Happy Birthday of Death (1960),
Early Poems (1960),
The American Express (1961) (proosaa),
Selected Poems (1962),
Long Live Man (1962),
The Mutation of the Spirit (1964)
There is Yet Time to Run Back through Life and Expiate All That's been Sadly Done (1965)
Elegaic Feelings American (1970),
Egyptian Cross (1971)
Ankh (1971)
The Night Last Night was at its Nightest (1972)
Earth Egg (1974)
Writings from OX (1979) (with interview by Michael Andre)
Herald of the Autochthonic Spirit (1981),
Mindfield: New and Selected Poems (1989)
Gregory Corso, sekä Jack Kerouac, William Burroughs, ja Allen Ginsberg, olivat Amerikassa Beat-runouden uranuurtajia. Keitähän sitä perinnettä siellä uskaltavat enää jatkaa?
Kokoelmassa on runoja alle puolensadan, maineensakin puolesta olisi saanut olla yli sen. Ensilukemalta oudoksuttaa Gregory Corson ylistys ja lokerointi nimenomaan Beat-runoilijaksi. Corson teksteistä kuultaa läpi syvä klassisen kirjallisuuden henki ja perinne. Jos alkukielen teksti jammaa, niin sen siirtäminen suomenkieleen on melko toivotonta puuhaa, ainakin hankalaa, olkoonkin että asialla on sen alan pitkänlinjan veteraani, itsensä Markku Into. Toisaalta taitava laulaja laulaa vaikka Iltauutisten maanjäristyksestä sydänalaa vihlaisevat joikahaiset.
Corson Pommi-runoa (Bomb) kaipasin valikoimasta eniten, ja kenties Hiukset - runoa. (Hair). Pommi alkaa näin:
Budger of history Brake of time You Bomb
Toy of universe Grandest of all snatched sky I cannot hate you
Do I hate the mischievous thunderbolt the jawbone of an ass
The bumpy club of One Million B.C. the mace the flail the axe
Catapult Da Vinci tomahawk Cochise flintlock Kidd dagger Rathbone
Ah and the sad desparate gun of Verlaine Pushkin Dillinger Bogart
And hath not St. Michael a burning sword St. George a lance David a sling
Bomb you are as cruel as man makes you and you're no crueller than cancer
All Man hates you they'd rather die by car-crash lightning drowning
Falling off a roof electric-chair heart-attack old age old age O Bomb
They'd rather die by anything but you Death's finger is free-lance
Not up to man whether you boom or not Death has long since distributed its
categorical blue I sing thee Bomb Death's extravagance Death's jubilee
Gem of Death's supremest blue The flyer will crash his death will differ
with the climbor who'll fall to die by cobra is not to die by bad pork
Some die by swamp some by sea and some by the bushy-haired man in the night
O there are deaths like witches of Arc Scarey deaths like Boris Karloff
ja päättyy:
O Bomb I love you
I want to kiss your clank eat your boom
You are a paean an acme of scream
a lyric hat of Mister Thunder
O resound thy tanky knees
BOOM BOOM BOOM BOOM BOOM
BOOM ye skies and BOOM ye suns
BOOM BOOM ye moons ye stars BOOM
nights ye BOOM ye days ye BOOM
BOOM BOOM ye winds ye clouds ye rains
go BANG ye lakes ye oceans BING
Barracuda BOOM and cougar BOOM
Ubangi BOOM orangutang
BING BANG BONG BOOM bee bear baboon
ye BANG ye BONG ye BING
the tail the fin the wing
Yes Yes into our midst a bomb will fall
Flowers will leap in joy their roots aching
Fields will kneel proud beneath the halleluyahs of the wind
Pinkbombs will blossom Elkbombs will perk their ears
Ah many a bomb that day will awe the bird a gentle look
Yet not enough to say a bomb will fall
or even contend celestial fire goes out
Know that the earth will madonna the Bomb
that in the hearts of men to come more bombs will be born
magisterial bombs wrapped in ermine all beautiful
and they'll sit plunk on earth's grumpy empires
fierce with moustaches of gold
Osittaisen lainauksen copyright by Cregory Corso. Lupa lainauksiin otettu Internetin loputtomilta aavikoilta.
(Bomb-runon keskiosakin on tässä htm-tiedostossa, tallenna tiedosto, editoi sen keskeltä piilottava huutomerkki pois... Internetistä BOMB - runo löytyy myös lukuisilta eri sivuilta.)
Pommi-runo on varsinaista jammausta, pommitusta. Beat-runouden ydintä. Kenties sen joskus joku vielä julkaisee, suomeksi, kuten Hiukset - runonkin. Runossa hiukset ovat pääosassa ihmisen elämässä, joskus niitä on päässä, toisilla ei, ja ravintolavitseissä hiuksia on sopassa. Corso on saanut hiuksiin myös erotiikkaa. Mutta tuskin se on ollut syynä Hair-runon poisjättämiseen? Eikä Pommirunon sen sisältän pommi-analyysin takia?
Huomattava että siinä ei ole artikkelia 'The' eikä edes 'A'.
Corso luki Bomb-runonsa Oxfordissa New Collegessa vuonna 1958. Läsnä oli useita ydinaseiden vastustajia. Kuulijat eivät sulattaneet Corson kepeää lausuntatyyliä ja keskeyttivät hänet. Allen Ginsberg yritti selittää mitä Corso yritti runollaan sanoa. Ginsberg kutsui puheenvuoronsa lopuksi opiskelijoita 'laumaksi persereikiä'.
Runoilijan kuoltua heidän niskoilleen (hiuksiinsa!) kasataan ylistystä ja mirhamia: tuntuukin välillä, että kun mainitaan Gregory Corson nimi, niin lukijan kuuluisi saada orgasmi.
Kokoelmaan liittyy tuoreena runona M. Innon "Suomentajan jälkisanat":
Sivulla 18 runo Milesille loppuu:
viideltä aamulla vaikeroitte
ihmeen käsittämättömän musiikin?
Lopun olisin muotoillut vaikkapa seuraavasti:
kun musiikki purkautui
kello viisi aamulla."
:-)
Corson lauseiden perässä ei ole pisteitä, paitsi joissakin. Huutamismerkkejä on viljelty osoittamaan että edeltävän lauseen saisi lukea suuremmalla äänellä. Pisteen poisjättäminen viestittänee, että lause ei pääty, että se jatkuisi, jollei paperilla, niin lukijan päässä? Miksi silti aloittaa lause isolla Alkukirjaimella? Vain siksikö että ennen vanhaan runojen ekarivit usein alkoivat isoilla alkukirjaimilla. Vaikka keskellä lausettakin. Toisaalta rivien alkujen isoilla alkukirjaimilla vahvistetaan runojen rivien tärkeyttä, että sanat ovat omilla riveillään juuri siten tärkeitä. No siis Corso käyttää isoja alkukirjaimia. Lauseitaan hän ei halua lopettaa pisteisiin. Julistautuuko Corso sillä tavalla kielen ja lauseiden vallankumoukselliseksi. Minusta hieman joutavaa kikkailua; runo ei parane tai huonone siitä että jättää rohkeasti pisteitä pois: runo kasvaa sanoista jotka muodostuu kirjaimista, ja jos sanoja on useampia peräkkäin voisi olla kohteliasta ilmaista että lause loppuu tässä koska tässä on piste, ja koska tässä ei ole pistettä niin tarkoitan että lause ei päätykään vaan ihan vaan kiusaksenne aloitan silti seuraavan sanan isolla alkukirjaimella, viva revolution! kuten tämän edelle kirjoittamani pitkän värssyn jossa on suuri määrä alisteisia sivulauseita voi tehdä siitä vaikeasti ymmärrettävän. Pitse. Piste. Pitsi. Pizza. Pissa.
Ovatko pisteiden poisjättäjät terroristeja? Jos Corso vielä eläisi, niin olisiko G.W.B Yunger / raaempi raahannut Corson ulkomaalaisvaikutteidensa takia Guantanamon uudelleenkasvatusleirille? Ja onhan Hare Krishna suomeksi Pyhä Jänis, tai Kristitty Pupu?
Sivulla 13: Italialaista loistoa - runo loppuu näin:
Ja kymmenen mustaa cadillacia hilaa sitä hautaan.
Pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna cadillac on yleensä auto, ei merkki. Käsite. Yleisnimenä olisi yksinkertainen "limo" tai "limusiini", ja pienellä alkukirjaimella se tarkoittaa Isoa Henkilöautoa. Ja viestittää omistajansa (ei siis ajajan) mahtia ympäröivässä yhteiskunnassa. Jos limot tai cadillacit ovat italialaisten erityinen tavaramerkki niin miksi caddyt eivät voita Formuloissa?
Corson pistesääntö horjuu, sivulla 16 keskimmäisessä kappaleessa ei ole pistettä lauseen lopussa, kun sen sijaan ekassa ja viimeisessä on!
Kadonneiden pisteiden piilomerkitys?
Jättämällä paikka paikoin pisteitä pois lauseidensa lopuista Gregory osoittaa raisua kieliopin taiturointia ja suurta rohkeutta!
Suomalaisista ainakin Otonkoski on saanut Corson pistetaituroinneista vaikutteita. Ja Corsoko esimerkiksi itseltään Apollinairelta? Sähkötyksissä piste korvattiin kokosanalla STOP, kaiken huippuna näin jossakin kirjassa lauseen lopussa isolla sanan STOP ja sen perässä vielä pisteen. Saivartelua, myönnän, mutta kiintoisaa?.
Sinikka-linnusta:
Corsolla on Sinikka sivulla 63. Apollinairella myös.
(Ilkka Lindstedtin toistaiseksi julkaisemattomassa suomennoksessa Kihlajaiset.)
Myös Bukowskilla on runo Bluebird:
ja joka haluaa sieltä ulos,
mutta olen kova sitä kohtaan
ja käsken hänen pysyä siellä,
en salli kenenkään näkevän
sinua.
Sinikka, Bluebird (Sialia): etenkin Pohjois-Amerikan itäosissa useitakin eri lajeja rastaita. Koiraat kokonaan tai osittain sinisiä.
Turussa Nummenpakalla 21.8.2004
Juhani Tikkanen
Email-osoite: saajakenttään: juhani.tikkanen
osoite-osa on: @nic.fi
(Due to heavy Spam-mail, I don't write my email-address completely here)
Pohdinta - sivulle