Runoelman Ei mikään väri ole taivaan johdosta


muutama ote:




12.
Koivu hiertää kellastuvia lehtiään tuulen tiputettavaksi. Ilma kahisee.

16.
Tuulen silmä katsoo minun sisääni,
kaulaani kylmää,
ohut kaulaliina ei peitä luontoa
minulta


20.
Minä en jaksa nukkua, makaan selälläni ja kuuntelen radiosta miten uutistenlukija rauhallisella äänellä kertoo sotilaiden uurastaessa tapahtuneet tappiot.
Lopuksi tulee säätiedotus: jos nyt sataa, se on kaikki lunta.

21.
Muistan pakkasella ikkunan jääkukat:
lämpimällä sormella kun niitä siveli, tuli sormen alta kylmä ikkunalasi näkyviin, ja näkyi että on kylmä.
Nyt niitä jääkukkia ei enää ole, koska yksinkertaisia ovat vain ihmiset.
Mutta kylmä on aina olemassa.


__________________________
Tuoteseloste:

Tämä runoelma on hengitystä
siitä prosessista,
minkä vuonna 2003 kirjoitettu runoelma
Ei mikään väri ole taivaan minussa herätti,
kaivoi esiin,
vuoropuhelu,
kuin vastaus siihen kysymykseen
minkä sisältään, itsestään löytää.
___________________________

Runoelman Aamu sokaisee johdosta

Pohdinta-sivulle

alkusivuille

sivun html-versio 1.12.2003


pieni siivous 9.6.2016