Yleisöpainoksen esipuheessa kustantaja (=Armo Hormia) toteaa mm: Tätä yleisöpainosta suunnitellessamme jouduimme toteamaan, että useat Ginsbergin keskeisistä runoelmista ilmeisestikään eivät tulisi läpäisemään sensuuria, koska viime vuosien ennakkotapaukset osoittavat että sensuuri meillä yksipuolisesti pornografian torjuntaan keskittyneenä on herkistynyt kaikelle epäsovinnaiselle sukupuolisuuden kuvaamiselle, kun toisaalta lukijain aggressiivis-sadistisilla viettymyksillä operoivat taiteellisesti arvottomat julkaisut saavat rehottaa.

Tässä erityispainoksessa ilmestyivät seuraavat Ginsbergin runojen suomennokset:

Sammakon painoksessa näistä on vain kaksi ensimmäistä, eli varsinainen Huuto ja sen lisäys. Tajon painoksessa runon Amerikka oli kääntänyt Pentti Saarikoski. Sammakon laitoksessa sen on uudelleen suomentanut Seppo Lahtinen. Paikoin Lahtisen käännös maistuu tuoreemmalta kuin iki-kännisen Saarikosken. Rivin: Amerikka koska sinä lähetät munasi Intiaan? on Lahtinen täydentänyt: Amerikka koska sinä lähetät kananmunasi Intiaan? – riviin. Itse olisin ehdottanut muotoilua: ’Amerikka milloin sinä lähetät munasi Intiaan?’

Intiaanhan Amerikka ei munahousujaan ole toistaiseksi lähettänyt, Koreaan ja Vietnamiin kylläkin, jos pysytellään tuolla esihistoriallisella 1960-luvulla.

Tajon versiosta ei runo Vachel Lindsaylle ole Sammakkoon myöskään sopinut. Vaikka Ginsberg kokoelman nimirunossa, Kuolema van Goghin korvalle! huutaakin Vachelin sisäministeriksi. Mielenkiintoisia ovat Sammakon versiosta puuttuvat rivit:

Itämaalaisten maahanmuuttokielto taisi astua voimaan 1911.

kun Pentagon vaatii miljoonakertaista vararikkoa voidakseen pingottaa
lihaa syövän sateenkaaren Los Alamosiin
kun samaan aikaan rakennetaan pomminkestävä sieluvarikko kupuineen päivineen
jotta lyötäisiin Aasian hirviömiljardit?
(A.H.) Tämä kohta on Sammakolla supistunut lauseeksi:
radiosta vuotaa hermokaasua (S.L.).

Lähempää runon loppua Sammakolta puuttuu myös nämä rivit:
Atomin fuusio on lämmittävä Läntisen maailman malthusilaista mieltä
Sudan kastellaan Saharaan kasvaa kauneuskaupunkeja (A.H.)

Vielä ihan lopussa on kohta, jossa puhutaan kiinalais-modernistisesta jääkaapista saanut uudelleen muotoilun ja tuon jääkaapin jälkeen Sammakolta puuttuu alkuperäisessä Huudossa ollut huomautus: siinä vuoden 30 paikkeilla mikään ei ollut sen hienompaa (A. H.).

Ainahan voi olla että Ginsberg on 1955 jälkeen korjaillut omaa runoaan; vertailua alkuperäisiin ja/tai eri versioihin en ole tehnyt. Beatin rytmejä edellä olevien rivien puuttuminen ei toisaalta häirinne.

Seuraavat kokoelmassa Kuolema van Goghin korvalle ilmestyneet runot eivät kelvanneet Sammakon versioon:

Kun lasketaan asiantuntijapainoksesta neljä puuttuvaa runoa ja nämä kuusi Tajon varsinaisesta laitoksesta, olisivat ne yhdessä kasvattaneet Sammakon valikoimaa lähes 40 painosivulla (taitosta riippuen) joka olisi ollut kovasti tarpeen, sillä nyt käsittelemäni valikoima on mielestäni 'laiha'. Pieni mahakkuus tämäntapaisissa merkittävissä valikoimissa olisi vaan eduksi. Eivätkä ohuet vihkoset ihan kokonaan hukkuisi kirjastojen hyllyjen ruuhkiin. Puhumatta mitään niistä kaikista muista vuosina 1947 - 1971 Ginsbergin kirjoittamista runoista, lienevätkö ne kaikki julkaistu edes Amerikassakaan.

Runo Vachel Lindsaylle päättyy tälläiseen kuvaan: sinä istut henkseleissäsi vuoteella / varjokäsi kohottaa pistoolia ohimoasi kohti / sinun varjosi kaatuu lattialle

Runo Ignu mainitsee myös Rimbaudin: ise asiassa ignu on enkeli / koomikon hahmossa / W. C. Fields Harpo Marx ignuja Whitman ignu / Rimbaud synnynnäinen ignu pojanhousuissaan /

Meskaliini - runossa Ginsberg, sinä mätänet ja päättää runon: Ei kannata kirjoittaa kun henki ei johdata

Runo Maaginen psalmi tuo mieleen William Blaken: Jättiläinen ulkopuolella Ajan ja kaikkien lehvien jotka putoavat - / maailmankaikkeuden Henki - Taikuri Ei - Missään / josta nousevat punaiset pilvet -

Loppu - runo päättyy sanoihin: tule Runoilija turpa kiinni syö minun sanani ja maista suutani korvassasi. Päiväys New York 1960.

Runoraketti - runon Corso-sitaatin A. H. käänsi vuonna 1963: "Ja nyt tähtiä naimaan." ja vuonna 2000: "Ole Tähtiennussija!" Alkuperäinen on lauseena parempi, se on kieltä, kun jälkimmäinen on mainosmainen, poliittisväritteinen rypistynyt karamellipaperi.

Runo Mandala on beattia ja iskelmää. Siinä mennään rivi kerrallaan, ja jollei pidä kiinni voi pudota Danten johonkin antamista vaihtoehdoista. Kun runo selkeästi on alkukielellä rockia tai ainakin jenkkaa harvaseinäisessä heinäladossa, niin rytmin saaminen toiselle kielelle on tietenkin hankalaa. Saattaa käydä kuten niin usein käy että käännös on ihan oma runonsa, jolla on alkuperäisen runon käytetyt vaatteet olkapäillään, mutta kengistä ei niin enää saa selvää koska liian isot housunlahkeet ne peittävät. Mutta hyvin Mandala jammaa, vaikka Tajo runon kohdalla kääntäjää paljastakaan. (Armo Hormia itsekö?)

Ginsberg teki paljon, hän vaikutti aikansa kulttuuriin. Hänellä on laimiskoittain jäljittelijöitä ja vielä enemmän ihailijoita. Ginsbergiä ei Suomessa saatu oikeuden pilkattavaksi, kuten Salama vähän myöhemmin. Olisihan se ollut komeaa, olihan Reedkin aikoinaan Suomen Turussa pidätyssellissä virumassa. Ihmisten verenhimo on kummallinen asia, kukahan sen selittäisi joskus. Tai voi ei, ei sentään!

Mitäkö otsikon Kadonnut puukko tarkoittaa? Kirjoitin tätä Ginsberg- sekamelskaa kesälomalla Kauvonniemellä, Ilomantsissa, Koitereen hyttysvapaalla säännöstellyllä rannalla. Pamilon vesivoimala oli saanut Koitereen pinnan pirikorkeuteen. Sauna lämpeni kerran päivässä. Aamut alkoivat teen lipittämisellä ja loppuivat teen latkimiseen. Välillä arkisia aherruksia kuten puiden kantoa saunaan. Teenjuonnin lomassa kirjoittelin muistioita. Kirjoitan paljon tekstejäni ensin käsin; käytän vanhoja kosmos-kyniä, joita minulla on reilu varasto. Niitä pitää usein teroittaa. Kosmoskynien ydin tahtoo murtua tavallisella kynänteroittimella, josta syytä teroitan käytetyt kynät puukolla. Eräänä aamuna kynänteroituksiin parhaiten erikoistunut Mora-puukko ei ollutkaan paperikasan alla tuvan pöydällä.

Kirjoittaminen keskeytyi ja kuljeskelin pitkän aikaa ympäri mökkiä ja tonttia kunnes löysin puukkoni. Pääsin teroittamaan vanhat hyvät kosmoskynäni ja jatkamaan Ginsbergin tutkielmaani, tai eräänlaista lukupäiväkirjaa. Ensin piti kuitenkin kirjoittaa lyhyt tarina Kadonneesta Puukosta. Zap.

         tämä runous pyyhkäistään tulikirjasta
      mato korvani juuressa vastaa valheisiin
minun näkyihini vastaa käsi joka painuu silmilleni ja peittää ne
	    etten näkisi luurankoani

Turussa Nummenpakalla 28.8.2004 Juhani Tikkanen

Email-osoite: saajakenttään: juhani.tikkanen
osoite-osa on: @nic.fi

(Due to heavy Spam-mail, I don't write my email-address completely here)

mm. Django sivulla on myös pieni lainaus Ginsbergiltä. Pohdinta - sivulle