J.K. Ihalainen,
Eurooppalainen kuolemankirja,
Valitut runot, Sammakko 2003

J. K. Ihalainen kotonaan Siurossa elokuussa 2003

Sammakko julkaisi J.K. Ihalaisen Valitut runot pari vuotta sen jälkeen kun J.K. anoi eikä päässyt Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi.

Me emme ole taiteilijoita.
Me emme ole runoilijoita.
Me olemme työläisiä.

(Bile Svetlo)

Runositaatti löytyy Valittujen runojen 'mietelauseen' paikalta, ensimmäiseltä sivulta ennen tavaraselostetta. Lisäsin siihen yhden rivin: - syöpäläisiä?
Valituissa runoissa on 144 sivua ja runoja, runoja, kuten sivulla 88: Kuulen rummut mutten rummutusta, (Teos: Papukaijapeli, Kööpenhamina 1985):

Olen suihkukoneet, siirrän
yli merten, olen
keidas juoksuhiekalla, olen
naamiot, suljetun suun nauru,
pimeydestä hikoilevat silmäluomet,
olen eläinvartalo sinussa, olet
paisuva rumpu, olet se virta 
jota yritetään padota, 
olet viileät ruusut,
vatsasi niin valkoinen, 
selkänahkasi niin musta, yhdessä
olemme se tulivuori
josta
maailmatuhka
alkaa

Ihalaista lukiessa minulle kävi kuten usein runoja lukiessani; pitää ruveta itse kirjoittamaan, jatkamaan sitä sisäistä viestiä minkä luettu runo minuun tuo. Parhaat runot toimivat juuri siten, jatkavat elämäänsä lukijassa.

Hetken aikaa kuvittelin
olevani jotain muuta kuin
päämäärättä harhaileva
           kosminen pummi

(Ote sivulta 125, teoksesta Vapaiden lintujen historia vuodelta 1996.) Jysky - Ihalaisella on monta runoa jotka ovat esitettäviä, ja jotka silti ovat elävää tekstiä paperiltakin luettuna. Ainahan ei ole näin. Jyskyllä on runoissaan foneettisen aineksen lisäksi myös vankka sisältö, sanoma. Tai paremminkin niin, että Jyskyn runot myös kuulostavat hyviltä ääneen luettuina. No niin. Tarkoitan maistella sellaista runon teon ongelmaa, että tasapainoilu toisaalta riittävän sisällön mukanaolosta ilman että muoto leviää käsiin tai muodottomaksi mössöksi sivuille. Liiallisen aineksen karsiminen on tarkkaa puuhaa, puukotettaessa saattaa joku runon sisuksen herkimmin ja hiljaisimmin sykkivä ydin haavoittua ja kadota. Ja liiat rönsyt ja liiallinen sanojen tuhlailu ei sekään runoa paranna, - jos tekee tekstistä aina runoa lainkaan. Jatkuvaa tasapainoilua runon teko on. J. K. Ihalainen tuntuu olevan yksi maamme runonteon ammattilaisista. Kokeillessaankin hänellä säilyy ote elämän perusasioihin; lukija on olemassa, mukavana kohteena, jolle selvästi on nautittavaa kirjoittaa runoja.

J. K. Ihalaisen valittujen runojen viimeisessä runossa sivulta 138 löytyy rivit: Joku jossakin on joskus päättänyt / että me emme kestä totuutta.

Vallan jatkuttua liian pitkään nousee monelle vallanpitäjälle keltaista nestettä päähän, enkä nyt tarkoita olutta enkä siideriä. Mahdollisuus olla paljastamassa niitä on runoilijan tehtävä. Itänaapurissa se on aina koettu jollei niskalaukauksen aiheeksi niin karkotukseksi. Suomessa rangaistus on vain se, että ei pääse Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi.

__________________________

Palladiumkirjojen kotisivu
Pohdinta-alkusivulle



Tikkasen Tekstien Valintasivujen alkuun

sivun laatiminen aloitettu Turun Kirjamessujen jälkeen 2003, tähän muotoon 16.10.03, muutettu 26.10.03