Pekka Kejonen
Mansardikattoinen mieli
WSOY 2006.
Sekunnissa kaikki on ohi, elämäksi venytetty hetki.
(Kejonen sivulla 10.)
Ostin Kejosen Marilynin, eli Mansardikattoinen mieli - runokokoelman 18.8.2007 Yliopistonkadun divarista Turussa matkalukemiseksi.
En usko enteisiin mutta myös tänä syksynä olen nähnyt lintujen muuttavan.
(Kejonen sivulla 18.) Minä lähdin Turusta klo 16:00 ja olin Joensuussa illalla kymmenen minuuttia myöhässä kello 23:00. Kejonen pohtii ajan pysähtymisen mahdollisuutta sivulla 14:
Entä mitä tapahtuisi virtuaalitodellisuudelle kun ihminen joutuisi olemaan minuutin omillaan. Se olisi monen loistavan unen loppu.
Ja jatkaa sivulla 21:
en kaipaa sinne mistä tulen, olen ollut maailman valtias.
Monet runot minä olisin suonut olevan lyhyempiä. Arvaan kuitenkin proosanlukijoiden olevan toista mieltä. Sivulta 32:
ja joille riittäisi taiteeksi ainaisella muuttomatkalla olevan linnun tiputtama sulka.
Mikä on lyhyesti kirjoitetun proosan, kuten Antti Hyryn Kertomus, tai pitkästi kirjoitetun runon ero, kuten Kejosen Marilyn-teksteissään tässä Mansardikattoinen mieli - kokoelmassaan. Minne tässä maailmassa joutunee, sivun 42 mukaanko:
päätyisi keskelle hämäläistä korpea jossa puhe on jähmettynyt puiksi ja kaikki tarpeeton on tehty
Tunnustan että en erityisemmin digannut Mansardikattoinen mieli - kokoelman kannen kuvaa ja väritystä. Vaikka kansikuvatytön leuassa onkin valkeata roipetta, kuten joku marenkikuorrutettu roiske ohilentävästä leivoksesta. Mutta sellaisenaan teos saattaa hyvinkin herättää huomiota, ja sehän jo sinällään riittänee?
Sivulla 90 Kejonen kirjoittaa:
ei olisi uskonut miehestä joka kirjoitti hautapaikakseen tuulen.
Teoksen graafinen muotoilu on M-L Muukan ja Studio P. Heikkisen, eli kiitokset WSOY - kustantamolle, joka paneutuu kustantamiensa teoksien ulkoasuun. Ja kun tätäkin marenkileivosta aikana hiplailin, niin tottuihan siihen, ja aloin minäkin kaipaamaan karamellia imeskelläkseni.
Turun Raunistulassa 27.8.2007
Juhani Tikkanen
runoilija