Kiertävä kivi on kuollut
Runoja
WSOY 1986
Hankinta Puutorin divarista Turussa 22.4.2005
Hyvä kirja ei kuole vajaassa 20 vuodessa; Kemppisen kolmas runokokoelma Kiertävä kivi on kuollut jäi aikoinaan minulta huomaamatta. Tartuin kirjaan nyt kuin uutuuteen. Minullehan se on tänään vielä uutuus. Hinta oli 2 Euroa. En muista enkä tiedä onko tästä kirjoiteltu arvosteluja.
Alkurunossa Kemppinen kirjoittaa: Jeesus on orpo! Isätön Jumalan Poika, Jumalan, Hänen hirvittävä majesteettinsa. Kuten Kemppinen päättää sivulla 16 runonsa Nimismiehen kuulustelusta. Kemppistä epäiltiin että hän oli nähnyt Jumalan.
Kemppisen alkurunot ovat sikermässä Pohjanmaa: Kuinka sinua vihasinkaan / ja horsmia.
Kemppisen proosarunot ovat täsmällistä kieltä ja lauseitten lopussa on aina piste, kuten pitääkin. Hänen ei tarvitse hämärtää sanomisensa ytimien puutteita välimerkkikikkailuilla.
Olen antanut rakentaa taloni kallioille, joka on kiveä kovempi. Lahottajasieni ei pesi.
Kirja on tukeva, jotkut 'oikeat' proosakirjat ovat ohuempia. Sivuja on 102. Tosin kokóelman paksuutta kasvattaa tylyt kovat kannet. Niihin haaskaantuu muutama milli kallista hyllytilaani. Hyllyissäni nyt olevien kovakantisten kirjojen paksut kannet vievät toistakymmentä metriä hyllytilaa. (3 mm kertaa > 5000 kirjaa = 15 metriä.) Kirjoja lienee enemmän; en ole enää vuosiin pystynyt niiden lukumäärää laskemaan. Ja huomattava osa on pehmeitä kartonkikansia.
Kemppinen osaa myös musiikin. Sivulla 53 hän sanoo: Yhtä en soisi saksalaisille anteeksi että he antoivat musiikin jäätyä nuoteiksi ja opettivat niille nimet. Ilman saksalaisten keksimää musiikin jähmettämismenetelmää, kirjoitettuja nuotteja, musiikki saisi elää vapaana. Kuka enää muistaisi Mozartia. Tai jos muistaisi niin millaiseksi musiikillinen muisto olisi muuntunut. Mozartin nimeen jankattaisiin rappeja? Sostakovitsin Leningrad-sinfonia kuulostaisi afrojazzilta, jossa olisi höysteenä vanhan virsikirjan requim-henki? Huisi ajatus?
Sivulla 85 Kemppinen kiertää Turun tuomiokirkkoa, ei innostu kiviin kirjoitetusta, vaan: Kuuntelen kaislojen ääntä.
Kts myös Tikkasen kaislaa!
Kiertävä kivi on kuollut ei ole lainkaan kuollut; siitä henkii tulevat Catullukset ja kaikki se perinne mitä runoilijat teoksiinsa aina
tulevat sisällyttämään. Kokoelma on seestynyt vuoden 1968 tapahtumista; merkkejä Euroopan hauskasta vuodesta silti näkyy, Kemppinen osallistuu.
Toisaalta runoja voi aina lukea omien mieltymyksiensä mukaan. Kemppinen sanoo, että Suomen herrat pystyttivät meidän
Kyrönsalmeen kantamamme linnan luokse tunnuksensa,
hirttolavan ja teilipyörän. Tosin kerran kun toimme kivikuormaa Haukiveden jäätä myöten, näimme että herroja riippui niissä köysissä itse, suorin vartaloin.
Tätä ei voi lukea paljoakaan väärin, mielleyhtymä teilipyörästä tuo mieleen Quantanamon vankileirin Kuuban saaristossa, eikä paljoakaan varaa sivutulkinnoille jää;
senverran asianajaja ja lakimies Kemppinen kuitenkin on. Selittelylle jää juuri senverran tilaa että tuloksena on vapaana hengittävää runoutta.
Turun Nummenpakalla 24.4.2005
Juhani Tikkanen
runoilija