WSOY 1998

Tämä reilu 500 sivuinen teos sisältää Mirjam Polkusen jälkipuheen, pelkästään sen takia kirja kannattaa hankkia hyllyyn. Helsingissä sitä oli jokunen kpl Syvä Uni - divarissa toukokuussa 2006, Fredalla.

Mietin Kivikk'ahon järkälettä lukiessani että miten valtaisa WSOY.n ote runouteen kuitenkin on pitkällä aikavälillä Suomessa. Koko ennen Sotaa ja jälkinenkin runous oli WSOY:n käsissä: Otta Manninen, Helvi Juvonen, V. A. Koskenniemi, Aaro Hellaakoski, P. Mustapää, Kaarlo Sarkia, Elina Vaara ja vaikkapa Unto Kupiainen, jolta jälkeenpäin ilmestyi vain Valitut Runot. Olihan Unto Kupiaisella runokokoelmia kasapäin, joukossa sotasenruurinkin kynsiin joutuneita.

Kivikk'ahon Koottujen Runojen järkälettä tutkiessani vakuutuin että WSOY on Suomen merkittävin ja pitkäjänteisin runojen kustantaja. Ei siitä mihinkään pääse.

Muille, pienemmille kustantamoille, jäi vain jokunen irtopaikka, laadultaan kuitenkin ihan käypiä, kuten Tammelle Eeva-Liisa Manner ja Kai Nieminen, Otavalle Pentti Saarikoski, Tuomas Anhava, Pertti Nieminen ja Paavo Haavikko, joka taisi hänkin myöhemmin siirtyi muualle Otavasta. Huomattakoon uudemmista esim. Rakel Liehun Runot 1974 - 1977 (WSOY 1978).

Eika Kivikk'aho julkaisi vuonna 1995 Ruusukvartsi -kokoelman, josta lainaan:

	Niinkaun kuin elämä jatkuu -
	täytyy pelätä kuolemaa. 

(Kootuissa s. 407)

Ovat nämä Kivikk'ahon runot runouden tarkkaa ilotulitusta. Tuskin mikään muu kustantamo Suomessa olisi ymmärtänyt julkaista tämän tapaisia parin kuluneen vuosikymmenen aikana. Ja tuskinpa vieläkään. Kiitos, Södikka!

Kootuista sivulta 403:

   Huomaan tölväisyn.
   Olisihan siihenkin
   ehkä vastaus.
   Mutta maltanko minä
   jättää sen sanomatta?

(Ruusukvartsi-kokoelmasta, ja selvyyden vuoksi siis kirjoittanut Eila Kivikk'aho.)

Mirjam Polkunen sivulla 504:

   
   Puhuminen, ilmaiseminen, läsnäolo, 
   vai vaikeneminen, piiloutuminen, poissaolo, 
   ovat Kivikk'ahon koko tuotannossa elämän peruskysymyksiä. 

WSOY aloitti Kivikk'ahon julkaisemisen kokoelmalla Sinikallio vuonna 1942. Jo silloin, heti alusta asti:

	Aallot solisevat. Tahtomattaan
	sydämeni myötä hyräilee.

	Läpäjävä vedenkalvo ...
	Vipajava kuva kuun.
	Älä katso. Älä valvo.
	Nuku tuoksuun tuomipuun. 

Kokoelma Sinikallio piti sisällään hallittuja runoja, muodot olivat paikoillaan kurinalaisesti mutta teksti hengittää silti eikä ole sen ajan vaatimusten mukaisten ulkoisten mittojen pahemmin kahlitsemaa. Eila Kivikk'ahon ääni erottui heti alusta saakka, ei kenties ruhjovan kovana eikä ketään sortavana, vaan omaehtoisena, oman tekstin takia kirjoitettuna ja julkaistuna.

Samana vuonna aloitti runoilijana myös Sirkka Selja.

Viuhkalaulu oli seuraava kokoelma vuonna 1945. Mirjam Polkusen jälkilauseessa on käyty 40-luvun runouden kehityssuuntia, eli niihin ei ole mitään lisättävää, eikä pois otettavaa. Polkunen kehuu Kivikk'ahon kaksi ensimmäistä kuuluneen aikansa parhaimmistoon, eikä sitäkään vastaan liene mitään naputtamista.

Kolmas kokoelma oli Venelaulu 1952 josta lainaan pätkän runosta Kirke:

   Poisko jo luotani lähdet,
   onko jo myöhä niin.
   Sitäkö tuikkivat tähdet
   tummiin huoneisiin?

Minun mieleeni purjehtivat Ezra Poundin The Cantos, joka taas lainasi alkunsa Homeroksen Odysseykselta, josta taas Dantekin kertoi La divina commedia.ssaan. Vahinkoako?

Kokoelma Parvi ilmestyi vuonna 1961. Ennen sitä Kootuissa on Kivikk'ahon reilu tusina runoja ennen vuotta 1959. Parvi-kokoelmassa alkaa Kivikk'aho olla omimmillaan, omaehtoinen. Suomessa käytiin runnovaa taistelua ties mistä, luultavasti vallasta olla runonkukkona menneisyyden raunioilla. Eila Kivikk'aho ei sinne mennyt, eikö häntä sinne huolittu, en tiedä. Kivikk'aho toisaalta hiljeni mutta onneksi myös kirjoitti koko ajan ja onneksi WSOY julkaisi taas Parvi kokoelman.

   Se (Parvi) ei edustanut kuvarunoa eikä enteillyt 60-luvun osallisuususkoa.
   Se oli ajassaan omatyylisensä ja yksin.

(Mirjam Polkunen Jälkipuheessaan.)

Kootuissa on Parven jälkeen Runoja 1961 - 1975. Sinä aikana Kivikk'aho ei julkaissut kokoelmaa, mutta yllättäen, monen jo Kivikk'ahon unohtaneena WSOY julkaisi kokoelman Ruusukvartsi vuonna 1995. Ja vuonna 1998 kolmannen laajennettuna painoksena Eila Kivikk'ahon Kootut runot.

Hurraa WSOY!

Turussa 9.- 11.5.2006

Juhani Tikkanen

omaehtoinen runoilija