Antti Koivumäki

Antti Koivumäki
Iltapäivällä tulee mieleen lahoavia puistoja
Kaarina 2000

Antti Koivumäki oli 1976 Espoossa syntynyt runoilija, joka oli suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Siilinjärvellä.

Koivumäki hukkui heinäkuussa 2002 Helsingissä.

Kun savupiippu kuolee, pilvet aloittavat alusta runoili Antti Koivumäki kokoelmassaan vuonna 2000. Siinä missä Naaranlahti piirtää tarkempia, tiukempia viivoja, Koivumäki antaa lauseissaan olla asioiden ei niinkään kuitenkaan väljemmin, eikä rönsyillen tai tuhlaillen, mutta selvemmin esillä.

 pikkulintujen änkytys pihamaalla  
kun ne etsivät roskapussista leipää,  
                    tallella oli  
                             löytämisen riemu, 
                                       löydetyn.  

Myös Koposella oli luonteva tapa pyöritellä lauseita että ne korvin kuullen kulkivat luontevasti:

Kesäehtoon kyllyydessä valppaan, 
	näen pihlajan, 
			kuin varpusparvi, 
	tämä iloluontoinen ikäni, 
	nälkäistä kissaa vaaniva. 

Umberto Eco on verrannut tutkielman tekemistä porsaaseen. Ettäkö yritetään pidellä porsasta ennalta sovituissa rajoissa. Vertauksen voinee hyvin siirtää runouden maailmaan. Pikkuinen, runoilijan käsissä kasvamassa oleva pieni porsas on sievä ja vilkas. Eloisa elukka joka luottaa edessä olevaan elämäänsä koko saparomaailmansa innolla. Hyvän tutkielman tekijän ja taitavan runoilijan erottanee siitä että porsas pysyy maailmassa, eikä vekkulisti syöksähdä jostakin porsaanreijästä livohkaan. Sellainen prosessi on runon laatiminen.

Vertauksesta tulee mieleen Ilkka Koposen runous. Hän joskus keskusteluissa luonnehti runojensa valmistusprosessia, hyvinkin eri sanoin, mutta rakenteellisesti samoin. Koponen ehti opiskeluaikoinaan pohtia tutkielmien laatimista, kirjoitti niitä, niitä valmistui. Prosessi lienee rinnakkainen hyvien runojen syntymiselle.

Seuraava Ilkka Koposen lause rinnastuu omalla tavallaan Umberto Econ yksinkertaistettuun porsas-malliin:

Myös Jukka Naaranlahti tutkii asioita samassa Turun Yliopistossa, minne niin moni hyvä runoilija on tutkielmiaan laatinut. Naaranlahti on tutkinut mm. Juhani Ahon kosken kuohuista kalastelua, Lastuja siis. Juhani Aholle olisi aikoinaan suonut kirjallisuuden Nobelin, mutta sitä hän ei elinaikanaan ehtinyt saada. Juhani Ahon teksti kestää vieläkin lukemista, Ahon kieli virtaa vankassa suomalaisessa kielen perusvirrassa ja saa koskikohdissa vain lisää happea itseensä. Ja kuin hyvän runon, kalaisessa koskessa viuhuvalla siimalla itsetehtyyn vieheeseen napannut mehevä lohi antaa kalastajalle sen täyttymyksen minkä lukija saa löytäessään hyvän runon.

Naaranlahti jatkaa sitä uuden, Ilkka Koposen hienovaraisesti aloittamaa runouden kehitystä johon Koivumäki osaltaan yhdellä kokoelmalla ehti osallistua. Ilkka Koposen toista kokoelmaa ei eräs mahtikustantaja vielä huolinut ohjelmistoonsa. Nihil Interit julkaisi postuumisti kokoelman 'Korvalehti' vuonna 1998, jossa kuitenkin on mielestäni hiukan liikaakiin elämän tummempia sävyjä. Ovathan kalaisat lohijoet tummahkoja humuspitoisesta vedestä johtuen, ja me suomalaiset olemme mestareita niitä syvyyksiä tuijottelemaan. 'Iloisia ne hetket kun tekstistä löytää virtaavan virran pinnalta heijastuneen kirkkaan ajatuksen', jos tuota vähän naivia lausetta sallittaneen lainata.

Koivumäki sivulla 31:

Suomessa runoilijat istuskelevat jonkin verran toistensa seurassa, mutta pohtivatko he niinkään toistensa, tai edes omia, runoja, vai lipittävätkö vain olutta ja kuuntelevat miten se huljuu janoisesta kurkusta alas?

	Niinpä sittenkin lähditte, 
			   te myös,
	pakkasen jäähän ampumat heinäsorsat,
	hurjat sodat pyryyntyneillä nietoksilla. 
	Halaa hengästyneenä huurteista 
	petäjää, mitään näkemättömät 
	lasit murtuneen nenän varrella, poskella
			  hyytyvä noro,
	aina jokainen talvi kylmempi.

Tammi julkaisi Antti Koivumäen toisen runokokoelman Mukavat kaupunginosat vuonna 2002. Sitä en ole löytänyt edes kirjastoista.

Antti Koivumäki oli myös Aavikko-yhtyeen perustajajäsen.

Nummenpakalla Turun Kirjamessujen jälkeen 9.10.2004

Juhani Tikkanen, runoilija