Karri Kokko, Uno Boy
Uno Boy oli Karri Kokon esikoiskokoelma. Siitäkin on nyt siis jo 25 vuotta aikaa.
Voisiko Karria siis kutsua jo Staraksi? Vanhaksi ei kuitenkaan, sillä Karri senkun
nuortuu, hän on aktiivi monellakin blogilla, puuhaa ja kirjoittaa.
Luin Uno Boyn leppoisasti jalkateriäni heilutellessani Brain Setzerin soitellessa taustalla telkkarissa.
Karri Kokko kirjoittaa järkevää tekstiä, sitä on ilo lukea.
Jotenkin juuri sana 'ilo' tulvahti mieleeni?
Mistä ajatukset tulevat päihimme, ken tietää, kuka uskaltaa paljastaa?
Karri Kokko on puuhannut ja puuhaa monenlaista. Mitäpä niitä enää tälle sivulle toistamaan,
tuo yleistietona kertonee miehestä paljon. Mietin mitä itse tein vuonna 1982? Taisin seilata
maailman öljyrahteja merellä, ihmetellen että miten sitä merta riittääkin joka paikkaan.
Siellä ollessani tuli harvemmin seurattua runo-uutuuksia.
Parempi nyt vuonna 2007, kuin ei koskaan.
Löysin muuten Karrin kokoelman hyllyistäni jo entuudestaankin. Nyt minulla on hänet
kahteen kertaan. Tulipa taas silti luettua, ikäänkuin
ihan uutta kirjaa. Sellaista runous on, ainakin parempi runous?
Raunistulassa, vapunpäivänä vuonna 2007.
Juhani Tikkanen
Uno Boy
WSOY 1982
Löysin Uno Boyn vapputorilta, Turusta vuonna 2007. Ostin Uno Boyn ja lukaisin sen selälläni maaten. TV.ssä soitti
Brian Setzer 80-luvun swingiä ja rockabilliä. Hyvää taustaa Uno Boylle.
Brian Setzer soitti Stray Cats-yhtyeessä. Kitaraa.
Pakkaslumen ritinä tunkee sisälle,
ja kynnyksen yli pimeään
katoaa hengityksesi.
(Karri Kokko, Uno Boy, sivulla 22 vuonna 1982.)
Käsittätehdyn kirjanselkämys
kulkee pitkin horisontin reunaa.
Etukansi taivasta,
takakansi merta.
Kirjoitusta on vaikea nähdä.
Se on siellä,
musteeseen kätketty raja.
(Karri Kokko Uno Boyn sivulla 26 vuonna 1982.)
Kunnes tulee myöhä ja kaikkien
on varmasti mentävä
kotiin
(Karri Kokko Uno Boyn sivulla 71 vuonna 1982.)