Nelimuodokas


Samuli Lampinen
Tetramorfi
ISBN 952-91-1801-5
Vantaa 2000

Tetramorfi on Syyrian ja keskiajan taiteessa esiintyvä, siivekäs ihmisenmuotoinen henkiolento, jolla on neljät kasvot, leijonan, ihmisen, kotkan sekä härän. (S. Lampinen)


Tetramorfi, osasto I Leon, aloittaa näin:

	Toivoisin teidän näkevän
	silmistä sisääni
	kuka minä täällä olen. 


ja jatkaa parin runon päässä:


	olen 
	vain tällainen tavallinen 
	maagisia kykyjä omaamaton kaveri. 

Samuli Lampisen Tetramorfi, 49 runoa vihkomuotoisessa julkaisussa, jonka kanteen on uhrattu neljä väriä; onhan kokoelman nimi TETRAmorfi.


	Snarf snarf, kulkiessa
	nietokset halkovat polkua.

(Osastosta III Aetos)

Samuli Lampinen on Seinäjoella 1975 syntynyt, - siis viime vuosisadalla, nykyisin Helsingissä asusteleva uusi suomalainen runoilija. Lampisen runoissa on hajua valkotornaadon pyörteistä; tietoa että maailma runojen ympärillä on tuulinen ja menee ohitsemme peruuttamatonta vauhtia. Lainaan palasen Samuli Lampisen aikaisemman kauden runoa; sitä ei ole nyt julkaistussa kokoelmassa:



	turhuuden pendoliino ajoi 
	torvea soittamatta 
	jo muutamalla lasinpyyhkäisyllä 
	olit mennyt ylitseni 


Lampisen käyttämä kieli tuntuu sopivan rakennuksen seinäksi kuten perisuomalainen osaa työstää honkaiset rungot pakkasen ulkopuolella pitäväksi suojaiseksi seinäksi. Kirveen iskuja näkyy juuri sen verran että runoja selvästi on maiskuteltu. Lampinen näkee vaivaa, että lukijalle ei keskeneräisiä runoja tyrkytetä. Lampinen käyttää tavanomaista kieltä. Suomea. Voiko kirjallisuudessa käyttää epätavanomaista kieltä? Vastaan itse, koska tiedän monen yrittäneen räjäyttää itsensä neroudet tietoisuuteen vaikka millä konstilla. Lampinen vaistoaa että mitään konstia ei ole. On vain rohkeasti kirjoitettava niin kuin sisikunnassaan maailman kokee. Rohkeasti, rehellisesti, mitään salaamatta. Lampinen on asettanut Tetramorfinsa viimeiseksi runoksi ensialkuun tavanomaisesti ja kuluneesti aloitetun runon, mutta, kuunnellaan kuitenkin:



 
	Juuri nyt voisin kirjoittaa
	syvimmän ajatukseni kaunistelematta:
	pelottaa niin vitusti. 



Niin tekee, maailma olisi muuten kiva paikka, mutta kun joka puolella väijyilevät mustat pelot ja pedot. Lampisen tapaisia runoilijoita soisi julkaistavan (ja luettavan) enemmänkin. Paljastuisivat usein turhatkin pelkomme ja osaisimme kartoittaa niitä, ja sillä tavalla selviydymme niistä.




	Mars ja Venus
	kaikki mitä meillä on
	pillu ja penis. 

(Osastosta II Anthropos)


Tetramorfi-kokoelmassa on vähäeleisesti, luontevasti istutettuja runoja. Silti jokin elämässä ei suju, maailma ei ole kunnossa. Lukijan silmille annetaan kielellisesti selkeitä kuvia, joista huokuu harkitut ja pohditut lauseet; Lampinen ei ilmeisesti päästä julkisuuteen sanaakaan etteikö hän sitä olisi itse tykönään niin harkinnut. Taudin saisi olevan laajemmallekin levinnyt; (ei varmaan haittaisi Tikkasen Internet-sivujenkaan tekstejä?)




	Noidenkin teeskentelevien hymyjen takaa
	voin erottaa torahampaat
	jotka janoavat päästä iskeytymään
	mehukkaaseen perseeseeni. 

(osastosta IV Tauros)


Lampisen Tetramorfin tapaisia kevytasuisia runo-julkaisuja toivoisi julkaistavan runsaammin. Painokustannukset ovat kohtuullisempia ja näitä tavallinenkin ihminen kenties pystyisi ostamaankin. Kun runokokoelman hinta tahtoo nousta täyteen sataseen (FIM) ei liene ihme että runokokoelmien ostoluvut ovat romahtaneet. Kun samaan aikaan (tai takavuosina) valtalehdet mottailevat suomenkielisen runouden käymälänalusten täytteiksi, niin Suomen pieniin piireihin saa kriisin ja katastrofaalisen sekasorron vähemmälläkin.

Itse olen julkaissut keveitä vihkomuotoisia runoelmia useita. Niiden työstö ei maksa paljoa. Kovia kansia en ainakaan minä kaipaa. Selkään toki kaipaisin tekijän ja teoksen nimen; vihkomuotoiseen julkaisuun se jotenkin toki onnistuu, mutta ei luontevasti. Pallo olisi lukijoilla. Satasen hintaisia runokokoelmia ei taloudellisesti (ilman sponsoria) kovin montaa näin pieni ja amerikkalaiseen talousajatteluun tarrautunut maa pysty julkaisemaan. Lampisen tapaisille kevyille vihkomuotoisille runokokoelmille olisi kulttuurillinen tilaus?




	Elämä on liian kallis
	ja turhan hieno arkikäyttöön 
	kuin marmorinen potta.  


Tetramorfi on kunnollinen kokoelma, jossa on erilaisia lähestymistä auttavia muotoja enemmän kuin kokoelman nimen lupaamat neljä muotoa. Niitä on täsmälleen saman verran kuin elämässä, ja onhan siinä kestämistä. Lampisen Tetramorfi auttaa kestämään.




	Yö. Se hetki
	kun ylpeys ja voima
	ovat varisseet yltäni lattialle. 




_________________________________


Samuli Lampinen kirjoitti kaksi sytyttävää runoa Helsingin 1.5.2006 tapahtumista.


sivu laadittu 11.3.2000, chk 25.10.03. Lisäys 27.5.06