Mitallisia runoja. (Sammakko 2002)

V. A. Koskenniemi, oululainen myöhemmin Turkuun muuttanut viime vuosisadan alun runoilija tuskin olisi Arto Lapin runoja 'mitallisiksi' kelpuuttanut. Niistä puuttuu väkisin kaavoihin ja tavujen painoihin väännetyn matemaattisten kaavojen raskaus. Parhaimmillaan 'antiikin ajan' suomalaisten loppuriimirustaajien runot toki ovat omassa lajissaan pitkään kulutusta kestäviä. Otto Manninen ja P. Mustapää esimerkiksi, ja Aale Tynnin monet runot suorastaan helisevät suussa, niin että ei tiedä kumpi on runoa, ihmisen suun lausumat säkeet vaiko keväisten metsien helinä. (Molemmat, joskus!)

Laulusta runot syntyvät. Waka eli tanka tarkoittaa myös laulua. Lyriikka on laulua. Suomessa on ajateltu että tietyin direktiivein vahdittujen loppusointujen ja tavujen pakonomaisilla säännöillä vasta saavutetaan runoutta. Että muulla tavoin teksti ei soi ihmiselle, se ei laula kansoille kansojen sanomaa, luonnon läsnäoloa.

Lapin Kukko puussa on laaja teos. Runoja on noin 150 kpl nopeasti laskien. Joukossa kolmisen tusinaa kolmirivistä, joista suurin osa on vieläpä haikujakin. Kukko puussa olisi määrällisesti ollut jaettavissa kolmeenkin teokseen. Näin Kukko on siis jonkinlainen Valitut Kukko-runot? Taloudellisempaa niin. Mutta nyt Kukko on hivenen ruuhkainen? Ratkaisin Kukon suuhuni syömisen siten, että kaivoin sieltä ensin kolmiriviset erikseen. Luin ensin vain niitä muutamaan kertaan. Keskivaiheilla pysähdyin jouluiseen metsurirunoon sivulla 130:

Ensin tulee mieleen tietenkin puiden syleilijät. Ihminen menee puuta yhtä liki kuin vain vaikka toista, rakasta ihmistä mennään. Puu antaa voimia ja puusta siirtyy tietoa ihmiseen. Toisinpäin? Ihmiselle tulee hyvä mieli, ja puu hengähtää, tällä kertaa häntä ei kaadettu talouden alttarille.

Toisekseen eka rivin aikamäärittely, joulu, pitää sijoittaa tekstiin. Jouluna, vuoden pimein aika, - siitä ei nyt ole havaintoa, vaan jouluun tietenkin liittyvä joulukuusi. Jollei kuusi tule minun luo niin minäpä menen kuusen luokse, ja vähän syleilen sitä, näin jouluna.

Mietin miten Kai Nieminen sen veivaisi japaniksi:

Joulu ei ole japanilaisille perinteisesti suuri juhla, eli perinteiseen japanologiaan runo ei ilman muuta istuneisi? Sivun 130 runo on suomalaisia herkistävä haiku.

Sivulla 27:

Jos olisi Lehmäkärpäsiä niin: Kesken loikkansa / härkäsammakko huomaa / lehmäkärpäsen.

Tavun laskentako pakotti lisäämään liitteen -kaan keskiriville? Eli tarkoittaa että joku toinenkaan ei huomannut kärpästä. Kukapa se voisi olla, koska runon muistiin kirjannut ihminen sen näki ja huomasi? Monet kolmiriviset saavat uusia merkityksiä kun muistetaan että joku ne on aina muistiin kirjannut.

Tämä arvoitus saa jäädä joksikin aikaa odottamaan.

Sivulla 28:

Ettäkö perhonen olisi urhea tai pelkuri? Taitaapi vain liidellä sinällään harmittavan sileäksi ajellun aukean yli toiselle puolelle, missä siintää ja tuoksuu mukavia kasveja, joiden lehdille voi istahtaa levittelemään siipiään. Kirjoittajaparka se siinä vaan pelkää että perhosen häilyvä lepatus osuisi ampuradan yli viuhahtavan luodin eteen. Rohkeutta, runoilija, et pelkäisi jollet tietäisi niin paljon aseista! Varmuuden vuoksi valkosiipistä perhosta voisi ajatella antautuvaksi, ja sen ilmestys saisi ylilennon ajaksi välirauhan aikaiseksi?

Kokoelmassa ovat kolmiriviset sovussa viisirivisten kanssa. Usein kokoelmissa kolmirivisiä sovitellaan kaksi tai kolme samalle sivulle. Tomas Tranströmerin Koottuihin niitä on mahdutettu neljä samalle painosivulle. (Tomas Tranströmer, Kootut runot 1954 - 2000. Suom. Caj Westerberg, Tammi 2001.)

Ishikawa Takuboku , Syötäviä runoja, (Basam Books Oy, 2002) sälyttää kolmirivisiä yhdelle sivulle jopa 8 kpl. Eri runojen välissä Takubokussa on vain yksi tyhjä rivi, eli nekö voisi lukea ikäänkuin yhtenä suurena runona, joissa on useita säkeistöjä? Jos Takubokussa olisi runojen välissä kaksi riviä, niin kokoelma olisi paisunut reilut 30 sivua tuhdimmaksi, mutta silti jäänyt vielä Santokan teosta lyhyemmäksi. (Santoka, Vastapäätä kapakka, Basam Books Oy, 2002). Eipä lievä runojen taitollinen ahtaus haittaakaan, ainakin minä osaan lukea niitä sieltä yksi kerrallaan, rivi riviltä nautiskellen.

Kukko puussa-kokoelman selitysosa kertoo, että waka on 5-7-5-7-7 tavuun jakaantunut viisirivinen. Muodon katsotaan saaneen alkunsa 1400 vuotta sitten... Eli ei siis vuonna 1400, vaan 2002 - 1400 = vuonna 602. Niinpä kai. Mitähän Suomessa siihen aikaan runoiltiin, ja millä kielellä? Ogura Hyakunin Isshu on kerätty talteen ja kokoon noin vuoden 1200 aikoina. Vanhin Oguraan otettu teksti on vv 626-671 eläneen Keisari Tenchi Tennon waka riisipellolla kastuvista hihoista.

Lappi kirjoittaa sivulla 68:

Hyvä runo paljastuu mm. sillälailla, että se herättää, innostaa kirjoittamaan itsekin. Jatketaanpa härnäilyä sivulta 68:

Sivulla 9 Lappi aloittaa kokoelmansa näin:

Tätä härnäilyä / vuoropuhelua voisi jatkaa, mutta esimerkiksi sivun 86 tekstiin en heti keksi mitään lisättävää: Sudenkorennon / paikallaanlento, tuuli / koivunlehdillä - / tästä päivästä voisi / nauttia koko viikon. Lopetan tältä erin tähän lisäämällä kokoelman lopussa olevaan ketjurunoon seuraavan jatkon sivun 153 loppuun: