Muutama taidekirja



Strangers in the Arctic,
Pori Art Museum 1996
Edited by Marketta Seppälä


Päinvastoin kuin sivun lopussa esittelemäni teos, Strangers in the Arctic pursuaa kuin ahtojäät tekstiä ja sisältöä. Se pitäisi kahlata rinnakkain Porin taidemuseon 1995 julkaisemien Ikijää ja Kerrostumia - Layers -teoksien kanssa.


Ikijää,
Porin taidemuseo 1996,
Toimittaneet Yrjö Haila ja Marketta Seppälä,


Ikijään viimeisellä sivulla on lause:
"On outoa, että tämmöisiä paikkoja on olemassakaan."
"It is strange that this kind of a place can exist."

Ikijää - teos on osaa hanketta, jonka Porin Taidemuseon 1992 näyttely Ilma ja muut elementit käynnisti. Näyttelyn taiteilijat: Lauri Anttila, Marianne Heske ja Ian McKeever miettivät luontoa ja sen ymmärtämistä.

"Pidän tundrasta koska siellä ei ole mitään tarpeetonta"
(Valeri A. Kashin)


Luonnon ja kulttuurin kerrostumia, Layers of nature and Culture,
Pori Art Museum 1995. Toimittanut Marketta Seppälä.


"Esimerkiksi vuonna 1993 talvella vesijohtotöissä paljastettuun maan pintaan
ilmestyi seuraavana kesänä ruisunikoita (Papaver dubium),
joita oli kasvanut Reposaaren Lontoon niityllä vain vuosisadan alussa.
Seuraavana vuonna lajia ei enää tavattu."


Tikkanen julkaisi vuonna 1997 runoelman Ruisunikko (Papaver dubium) ja höyryävä teekuppi.
Ruisunikon nimiruno on kämppäni seinällä vihreällä A4-arkilla ja siihen olen teipannut
syksyllä noutamani Ruisunikon kuivatun yksilön muistoksi elämän sitkeydestä.
Nämä Porin Taidemuseon Ikijään ja Arctisen alueen pohdinnat Ruisunikon
olemassaolon lisäksi jotakin tästä pohjoisesta asuinalueestamme. Porikin on Ateenan
sivistystä lännempänä ja Kamsatkan niemimaata pohjoisempana, kuten Reposaari runoelmassa
aivan oikein todetaan.


Teoksissa on monikerrostuneesti yhteiskuntaamme kurkistuksia ja sukelluksia. Artikkelit kasvavat kuvista ja kuvat leijuvat teosten yllä. Perusteellisiksi taidenäyttelyiden käsiohjelmiksi paisuneet artikkeliteokset hämmentävät. Niin vaativaa on niistä huokuva viesti ympäristöstämme. Mitä ihminen on tehnyt ja minkälaisena ihmisen jäljet maapallomme pohjoisella aralla alueella lähtemättömästi näyttäytyvät.
Strangers - teoksen kansi aiheuttaa kurkussa nielemisreaktioita: Etukannessa aukeaa nopeasti vilkaisten puhdas ja koskematon siperialainen ääretön jääavaruus. Tarkkaan katsottaessa kannen vasemmassa alareunassa onkin ilmiselvä ihmisen jättämä jalanjälki. Sisäsivulla (s.120) paljastuu mistä on kyse: jalanjäljet johtavat maastoautoon, jonka pakokaasu on etusivulla näkyvissä, ei luonnon usvana vaan palaneena polttoaineena arktiseen ilmaan tupruavana.

Ihminen!#%

---
Jussi Jäppinen - Pekka Mäkelä
Luomisen tähteillä
Atena 1994


Luomisen tähteillä on Atenan kustantama mielenkiintoinen taidekirja,
jossa on Pekka Mäkelän tekstit ja Jussi Jäppisen kuvia.
     

"Kulttuuri on uudelleen järjestettyä roskaa. Parhaimmillaan jälki on kaunista. Myös taiteessa." (Pekka Mäkelä)

"Niin kuin rotat sikiävät kellarin liasta, ihminen syntyy historian tomusta." (Pekka Mäkelä)


Luomisen tähteillä on mielenkiintoista selailtavaa, jotain kiintoisaa. Että täällä olisi mukavaa.
Kirja oli Turun kirjamessuilta kerran löytämäni.


---

Lainaan tähän loppuun pätkän: Jerome Rothenberg, loppu osan runosta THE FIRST STATION: AUSCHWITZ-BIRKENAU

	see a light
	take shape in the pit,
	someone killed

	torn in pieces
	a terror, a god,
	go down deeper



Juhani Tikkanen, runoilija

______________________________________


Tekstien alkuvalintasivulle

sivu laadittu helmikuussa 2000, chk 25.10.03