Minä olen olemassa, joten minä ajattelen.

Haiku By Fred Masarani

http://hbfm.blogspot.com

	Nokkela lintu 
	istui olkapäälleni 
	ja lauloi imelän valheen

Otsikko on Fred Masaranin haikublogin motto. Fred Masarani asuu New York City-nimisessä kaupungissa, New Yorkin osavaltiossa, Amerikassa. Haikut eivät ylipäätään lörpöttele; käytettävissä oleva tila ei anna siihen mahdollisuuksia. Lukiessani Fred Masaranin haikuja minulle tuli ajoittain lievästi niukka tunne. Minimalismi on taitolaji, jossa ajoittain voidaan käydä lähes olemattomuuden, tai tyhjyyden puolella. Joitakin se ärsyttää; pelottaa. Eikä kaikkea pidä ymmärtää. Ja että jotakin ei ymmärrä, ei tarkoittane että teksti on kelvotonta?

	auringonnousu -- 
	täysikuu sanoo 
	että entäs sitten
 

(Fred Masarani 25.11.2007)

	auringonnousu -- 
	vampyyri ei vieläkään 
	saanut tarpeekseen
 

Äkkilukemisella jotkut Fred Masaranin teksteistä homppivat ohi kuten kiireinen bussikuski, eikä kolmelta riviltä ehdi välittyä kuin ohuita, tavanomaisia sanoja jotka ovat allekkain kolmella rivillä ja riveillä on muutama sana peräkkäin. Joskus vain yksi sana. Mutta hopsista, tarkemmalla lukemisella avautuu Fred Masaranin rikas haiku-maailma. Fred Masaranilla on blogissaan todella runsaasti haikuja, lähes 3000. Ajoittain Fredin runomaailma kiertelee samoja New Yorkin kotikulmia, eri vuodenaikoina, joten ikäänkuin voi seurata miten vuodenajat ohittavat kirjoittajan tarkat silmät. Joskus Fred onnistuu myös tekniikallaan saamaan aikaiseksi hay(na)ku-runon. Sitä kuitenkaan turhaan erikseen mainostamatta.

	sovitan 
	farkkuja jalkaani -- 
	minun dieettini toimii
 

Suomeksi siitä saisi hay(na)kun, mutta alkuteksti ei sitä ole.

Otin Fred Masaranin haikut kielellisenä haasteena; miten noin niukasti voi sanoa mitään, ilmaista tyhjyyttä, joka kuitenkin on täynnä elämää ympärillämme. Bo Carpelanin Marginalia voisi olla meiltä päin tuhdein esimerkki. Marginalia on keskustelu, merkintöjä Kreikan ja Rooman runoutta lukiessa.

	Miten naisjoukossa äänesi 
	kuin olisi yksin
 

Fred Masarani 2.12.2007:

	sininen taivas -- 
	kuka tarvitsee
	hänen syviä silmiään
 

(Tässä hänen = nainen; kaipaisin Leevi lehdon tapaan suomenkielisen hän-sanan, josta heti näkisi sukupuolen. Leevi Lehdon ehdotus oli hen. Jokohan se olisi hyväksytty?

Fred Masarani kirjaa New Yorkin paikkoja, NYC on hänen kotinsa.

Muutama ote:

	Madison Squaren puiston 
	kolea syyskuun päivä --
	koirat huvittelevat
 

	Madison Squaren puisto 
	elokuun loppu -- 
	kukaan ei kiirehdi
 

	Madison Squaren puisto -- 
	Kevätauringossa istuvat ihmiset 
	talvitakit yllään.
 

Tavudirektiivi soljuu suomeksi ylipursuavasti, mutta en nyt ryhtyisi murjoamaan Fredin tekstejä väkivaltaisesti niukempiin tavuihin, toki se voisi onnistua jos sen tekisi siekailematta, Fredin täydestä sisällöstä välittämättä:

	Madison Square-- 
	kevään auringossa
	talvitakissa
 

Liian kireä: Madisonin aukioko se siinä talvitakissa aurinkoa ottaa? Minusta istuminen on myös tärkeä sisältöelementti, se pitää olla mukana. (Istuvat talvitakissa? Pöh.) Ja sanan Park poisjättö on myös lähes rikollista, onhan myös Madison Square Garden olemassa.

Käännöksissä ei pidä laskea tavuja, eikä mielestäni mittoja. Sisällössä on kylliksi välittämistä, kun samalla pitää välittää koko lähdepaikan taustat, ilmapiiri, kulttuuri. Selitysosastot käännöksissä ovat mielestäni välttämättömiä.

	viime kuun sähkölasku --
	minä sammutan 
	ilmastoinnin
 

(13.7.2008)

Fred Masarinin haikuista en ainakaan heti suurempia esikuvia löytänyt, päinvastoin kuin omat haikuni ajoittain hehkuttanevat Issaa kymmenentuhannen liin päähän. Li on tosin kiinalainen mitta, mutta senverran kai yli kaikkien kulttuurirajonen ylitse pursuavaa synergiaa pitänee ollakin, näin olympiavuotena?

	Auringonnousu -- 
	Kadotettu Paratiisi
	paksussa pölyssä. 
 

(John Milton, Paradise Lost, 1667)

	Kesä syvenee -- 
	minä aloitan 
	Homeroksen lukemisen
 

(13.7.2008)

NYC on valtameren rannalla. Monilla NYCin runoilijoilla meri on luonnollinen osa maisemaa, kuinkas muuten.

	Sininen taivas --
	valtameren aaltojen vaahtoa 
	minun jaloissani
 

NYCistä löytyy puita, pensaita, muistumia luonnosta. (Central Park on asia erikseen, eräänlainen reliikki.)

	Aikainen kesäaamu -- 
	lihava varpunen tahtoo 
	jakaa rinkelini
 

Miten runoja pitäisi lukea. Miten haikuja pitäisi olla ymmärtämättä? Haiku on toisaalta yhden henkäyksen äännähdys, toisaalta siinä on kolme osaa, olkoonkin että japanilaiset piirtävät haikunsa usein yhteen pötköön, riviin. Japanilaisten on luontevaa noudattaa 5-7-5 tavujakoa, kun ne eivät oikeastaan ole edes tavuja vaan äänteitä, sanoja. Englannissa 5-7-5 noudattaminen tuntuu aiheuttavan lähinnä omituisia kummallisuuksia, sekaisia yritelmiä, ja usein haikun perusluonteeseen kuulumattomia liikoja elementtejä; englannissa pitää asioiden, runon sisäisien elementtien määrää lisätä jotta saadaan 5-7-5 tavua aikaiseksi. Toisaalta lyhyet, tyhjät artikkelit a ja the kuluttavat turhanpäiten tavulukuja.

Suomenkieli on omituisen pitkä, rönsyilevä ja runsastavuinen. Meillä 5-7-5 luontuu sentakia jotenkuten haikuihin. (Ja tankoihin, 5-7-5-7-7.) Asioita ei tule liikaa ja sisältö on usein riemastuttavan japanilaisen oloista.

Fred Masaranilla on blogissaan haikuja lähes 3000 yksilöä. Niissä riittää tavaamista useampaankin toviin; niistä saisi muutamiin aiheisiin eheitä antologiota. Nyt ne ovat Fredin blogissa ilmeisesti siinä järjestyksessä missä hän ne on sattunut kirjoittamaan, tai surauttamaan blogiinsa kaikkien tasapuolisesti lukea.

Muutama ote; kääntelin näitä osin kursoorisesti ja yritin olla alkutekstille orjallinen. Näitähän voi muokata, fiilata ja höylätä, jos tekee mieli.

	Isäinpäivä -- 
	mutta missä 
	he ovat
 

	Kesäkuun auringonnousun kävelyllä --
	koira 
	hikoilee



   	   Columbuksen päivä -- 
	   minä etsin lyhimmän reitin 
	   Irlantilaiseen pubiin.
 

	koira haukkua räksyttää --
	komea nainen 
	ohittaa
 

gorgeous, (komea, hyvännäköinen) on sanana optisesti lähellä courageous, eli rohkeaa.

	ensimmäinen koulupäivä -- 
	poika 
	unohti oman nimensä
 

	riitelen naapurin kanssa 
	aidan ylitse -- 
	varpunen vaihtaa puolta
 

	Madison Square Park --
	kansanmusiikkia livenä -- 
	kukaan ei käytä punaisia henkseleitä
 

	Tummat elokuun pilvet -- 
	etsin Hiroshiman 
	kartalta
 

(12.8.07)

	kuollut varpunen 
	kirkkomaalla -- 
	aikainen kevät 
 

	maaliskuun alku -- 
	uudella graffitilla on 
	tulppaanin muoto
 

Aloittelin tämän kirjoittelua Ilomantsin Kauvonniemellä heinäkuussa 2008, ja tämän version veivasin Turun Raunistulassa 9.8.2008.

Juhani Tikkanen, runoilija

Email: juhani.tikkanen@wippies.com

(Sen uskaltaa antaa julkisuuteen; Wippies tuntuu sietävän Spammeja tyylikkäästi.)

Muita pohdiskelujani