Markus Jääskeläinen
Tässä hetkessä, varoittamatta
Otava 2001

	Runoilijat ovat pilviä,	
	heillä ei ole tulevaisuutta.

Kokoelmassa Tässä hetkessä, varoittamatta on 43 runoa. Markus Jääskeläisen huoneessa on kylmä yöllä (s. 7), ja kuin lapsi, alasti, / laskeudun portaat kadulle, / ne loppuivat. Jälkimmäinen lainaus löytyy sivulta 52.

Sivulla 8 hän sanoo, että on keskustellut sieluni roskakorin kanssa, olen tyhjentynyt.

Markus Jääskeläinen leijailee, ei kuten suitsukkeen savu, vaan ihmisen henki, maailmassa, sen löytäneenä. Ja keveäksi havainneensa. Maailmassa on erilaisia asioita, vain muutama peruselementti, ja siinä ihmisen ympärillä tiedostama maailma. Ihmisessä itsessään asuva maailma on jokaiselle tärkeintä. Siihen kernaasti tulee lentokentältä hän, katseessa intohimo, pettymys. (sivulla 43.)

	Tunget kukat maljakkoon sängyn reunalle,
        kömmit vierelleni nukkumaan. 

Ilman toista, vierellä olevaa ihmistä tulee kylmä. Viluttaa. Ihminen tarvitsee hyvin vähän viihtyäkseen. (Harvoin se muistetaan.)

	   tuuli ja pilvet
	vain eivät asetu. 



	Onnellista olla yksin	
	katsella kattoon
	...	
	kissakin
 	nukkuu

Ilman toisen ihmisen seuraa, turvaa, tulee yksinäinen ja tyhjä olo. Yöllä ilman peitettä, tai talvisessa viimassa jos päällystakki on kulunut ohueksi tai sitä ei ole:

	Puun harvat lehdet
	kylmän taivaan peittona 

Minun mielestäni tämän kokoelman kovat kannet hankaloittavat kirjan lukemista. Kuvataiteellisten taittajien häiritsevä tapa sijoittaa sivunumerot sivun yläreunaan imee lukusilmää puoleensa. (Wiion oppien mukaan, kokeilkaa vaikka!)Vielä on lisännyt sinne ylimääräisen optisen signaaliviivan tekstiä lukemaan yrittävän silmän huomiota viemään. Esineenä kokoelma Tässä hetkessä, varoittamatta on sievä kuin sika pienenä.

Sisältöhän on aina tärkeintä, ja sanoma (sivulta 30):

	
	Mutta ihminen on ikuinen.
	Hänen typeryytensä
	kestää vain hetken.

Markuksen edellisestä kokoelmasta Testamentti on kulunut vasta kolmisen lyhyttä vuotta. Markuksen kirjoittamisen tekniikka on huomaamatonta, kehittynyttä. Voisipa äänestää semmoisenkin väitteen mukana, että Markus kirjoittaa vapaasti, ilman pakkoliikkeitä mihinkään. Sen sukuisia tekstityöläisiä ei aina täysin ymmärretä; jos teksti vaikuttaa 'helpolta' niin lukija yllättyy lukulasit nenältä tipahtaneena. 'Näitähän ymmärtää!' Ja päättelee että vika on kirjoittajassa; eihän runonlukija saa mitään 'ymmärtää'.Ainakin jotkut viiden euro-sentin pikakursseilta valmistuneet itsetietoiset kriitikot tuntuvat mieltyneen tekstiensä summittaisiin räiskyttelijöihin.

	Houston, ikkunassa on televisio,
	maailman munasoluautomaatti,
	kuva valon raiskatuilla reisillä.

Markus Jääskeläinen on jännittävä tekstintekijä. Rytmittely pitkien tekstien ja lyhyiden, joidenkin mielestä liian lyhyiden kaksirivisten välillä onnistuu Markukselta. Olen kokenut kolmirivisten 5-7-5 tavuisten olevan ammatikseenkin kirjoja lukeneille liian vaikeita. Ja sitten tämä Markus veivaa useita vain kahden rivin runoja. Hyvä juttu. Ja eikö juuri pitempien ja lyhyempien tekstien ryhmittely hengitä niinkuin maailmakin hengittää: Viime vuonna upposi sukellusvene Kursk. Sitä ennen entinen suomalainen, saksalaisella telakalla koottu matkustaja-autolautta . Milanon kentällä tuhoutui SAS:sin liikennekone, ja 11.9.2001 kaksi korkeaa rakennusta luhistui NYC-alakaupungissa. Jatkoa seurannee, elämä kai kuitenkin jatkunee?

Varoittamatta - kokoelman viimeisellä sivulla on kolmirivi, jonka keskimmäisestä rivistä puuttuu kaksi tavua. (Tavut 5-5-5.) Vuodenaikaa ilmaiseva sanakin taitaa puuttua:

	Minä halusin
	   elää vain sinun
	kanssasi, hetken.

Sivulla 8 runo Avaruusmies, 22 rivinen Houston-teksti päättyy näin:

	Houston, oven takana on tyhjyys,
	avaan sen.

Tämä varoittamatta - runokokoelma on Jääskeläisen neljäs. Jään odottamaan hänen viidettään.

Juhani Tikkanen

___________________________

Alkusivulle

sivu laadittu 3.11.2001 chkd 26.10.03