Pertti Nieminen, Läntisellä rinteellä, Runoja 1994.    

Kokoelman jo yksin Po Chü-i:n suomennos 'Laulu loputtomasta murheesta' riittäisi teokselle antamaan oikeutuksen kaapata ahtaista hyllyistäni kokoelman mentävän tilan. Kokoelmaan voisi hyllyssä laskeutua asumisen pölyjä, mutta en sitä silti sinne hyllyyn arkistoon tule unohtamaan. Niemisen elämisen makuinen runoteksti sorahtelee kuin Punakielen laulu, sorakielinen, joka Läntisellä Rinteellä tosin 'puhuu karkeaa murretta sata metriä korkealta kalliolta.'

On ilo ja täyttymys lukea kouliintuneen runomestarin kepeänoloisia säkeitä, joiden myhäilevien, leppeiden ja keveäntuntuisten rivien välistä kuultaa ihmiskunnan kulttuuri oikeissa mittasuhteissaan: löytyy metsien takana pienenä piileskelevä Antares, kooltaan puolen aurinkokunnan verran, toisessa runossa Neanderthalin ihmissuku kuolee Homo Novuksen kivikirveen iskuihin.

Tuhatvuotinen Ch'inin Ensimmäinen keisarikunta kesti viisitoista vuotta, ja plutoniumilta kuluu vain 240 000 vuotta säteillä itsensä kylmäksi. Samassa kokoelmassa Runoilija Niemisen terveydenhoitaja ihastelee sikaritervan ruskistamaa terveyttä uhkuvaa ihoa. Nieminen päivittelee samaan henkosten vetoon, että on se tullut hänelle kalliiksi, ilmeisestikin usean sikarilaatikollisen hinnan verran.

Kunpa Polameren Veikko olisi vielä elossa: kiikutettaisiin Pola- veikon muistoksi säilömäni iso kuubalainen Läntisen Rinteen Mestarin ihonhoitoa varten. Kenties tilkkanen ruskeata konjakki-viiniä huuhtomaan kurkusta savumolekyylit?

Kolmastoista Pertti Niemisen oma kokoelma Läntiseltä rinteeltä, (25 astetta 42 minuuttia 11 sekuntia itäistä, 60 astetta 47 minuuttia ja 53 sekuntia pohjoista) ISBN 951-1-13407-8, asettuu runohyllyyni Jadepuun ja Syksyn äänen viereen, kylki kyljessä kiinni kuunnellen Rautaportista tulevat etelätuuli ja pohjoistuuli ja vihassa kaikki tuulet- kokoelman jousien kirkasta sointia.

Niemisen (Pertti: myös poikansa Kain) runojen ja käännösten lisäksi pidän niiden lähistöllä myös Ezra Poundin Personaeta, Tuomas Anhavan kääntämänä. Sinne päin kuuluisi myös Persen Anabasis, Parnassossa 8/1960 se on julkaistu. Myöskään Ksenofonin Anabasista unohtamatta, matkakirjaa Kreikasta Mustalle merelle: Thalatta! Thalatta! (Tai kolmattakin Anabasista; Arrianos, Ksenofonia tuoreempi, n. 95-180 jKr?)

Khitai, tai Cathay, Ezra Poundin pioneerityö, taas aikoinaan ikään kuin aukaisi sen henkisen solan rajavartioaseman portin, mistä Lao Tse tarinan mukaan ratsasti länteen, eikä häneltä jäänyt jälkeen kuin yksi kirja: Tao Te Ching.

Samaan runokulttuurihistorialliseen perinnekirjastoon olen liittänyt Arthur Rimbaudin Humaltuneen Venheen Sarkian versiona, Juopuneen Purren Tuomas Anhavan suomentamana ja sisäisesti oman versioni, jonka nimenä on iloisesti Känninen Paatti. Arthur Rimbaud on merirunoilijoiden keulakaartia, eikä Arthur-jäpikäs pursi-runoaan rustatessaan ollut edes merta vielä nähnyt, saati merien suolaisissa pärskeistä siloposkista naamaansa kastanut! Pertti Nieminen on sentään käynyt Kiinassa. Kävihän Haanpään Penttikin aikoinaan Kiinassa. Minä en ole Kiinassa käynyt, ohitse vain pari kertaa laivalla seilannut. Kenties parempi että ei käy, mielikuvat säilyvät puhtaimpina, eikä sielu turmellu liialla tiedolla.

Anabasis, ja kertomukset alkoholisoituneesta laivasta, sekä suurin osa länsimaiden kulttuuria on saksalaisella keksinnöllä (Gutenberg) tallennettu hapertuvaan paperiin, ja muutaman sadan vuoden päästä kulttuurimme koko kuva on varissut kirjastojen lattioille astmaa aiheuttavana happopölynä. Syntyy uusi runoilijoiden aikakausi, kun maailmaan pitää taas kerran keksiä samat historiat, samat laulut! Muuten tulee sadan vuoden yksinäisyys.

Pertti Nieminen sanoo tyytyväisellä äänellä Läntiseltä rinteeltään:

"Kyllä minä tiedän:
yhtä tuskaa ja kärsimystä tämä on.
Kunpa se tosiaan edes laihduttaisi,
edellisen kokoelman jälkeen
olen uudelleen lihonut."

Juhani Tikkanen

___________________________