Vyötettiin ja vietiin on eheämpi kokoelma. Sen luin yhdellä istumalla Turun Raunistulassa, Lokinkadulla helmikuussa 2006. Olin saanut sen yllättäen haltuuni loppuviikosta. Nieminen ei kolmessa vuodessa miksikään vanhene, kuten ei vielä kuudessakaan; kokoelman Päivä näin sininen ja tyyni luin senkin vasta tällä samalla istumalla ensimmäisen kerran. Tämä pannunalunen oli ollut hyllyissäni jo jonkinaikaa, en muista mistä divarin poistohyllystä sen itselleni pelastin.

Otavan pannunalunen sarjasta en erityisemmin pidä: miksi tuhlata paksua kansipahvia kirjoihin, joita ei hyllyihin muutenkaan tahdo sopia. Pitää harrastaa sydänverta vuodattavaa karsintaa kun hyllyt kerta kaikkiaan loppuvat eikä ole vapaata seinäpintaa mihin nikkaroisi uusia hyllyjä?

Jos Otava ottaisi oppia Savukeitaan taloudellisen ohuista mutta silti laajoista kokoelmista, niin runokokoelmia sopisi enemmän hyllyille. Eikä kirjastojenkaan tarvitsisi niitä kokoelmistaan niin usein poistaa.

Vyötettiin ja vietiin kertoo Pertti Niemisen asumisesta lähellä Pyhän Laurin kirkkoa, Helsingissä siis. Tosin Pyhän Laurin kirkko taitaa olla Vantaan puolella, mutta eikös Vantaa ole yksi Helsingin esikaupunkialueita kuten esim. Espoo ja Kirkkonummi? Samaa viheliäistä Siperiaa minun mielestäni kaikki.

Jonkinverran Vyötettiin ja vietiin kokoelman runojen pelkistetty, vähäsanaisuus lähestyy minimalismin niukempaa laitaa, mutta niitä on vaihteeksi herkullista lueskella pseudo-modernistien roiskuttelujen jälkeen!

	Tätä menoa
	tulevaisuudella
	tuskin on historiaa.

Kokoelma Päivä näin sininen ja tyyni on runsaampaa Niemistä, sanoja löytyy useampia. Pitkät pätkät Nieminen herkuttelee matkakertomuksella Ranskassa. Muutamalla sanalla pääsee mukaan maistelemaan viinejä, ostamaan junapilettiä ja syömään kaksi nakkia ja ranskanperunoita aseman baarissa.

Molemmissa kokoelmissa Pertti Nieminen seurustelee lapsenlastensa kanssa. Maura ja Larisa pitävät iso-isästä huolta.

	”Sinun mielestäsi täällä tuulee aina;
	me otimme leijankin mukaan. 
	Ala nyt itse puhaltaa, isoisä!”

Nämä kokoelmat jatkavat seesteisen kypsällä, mutta kuitenkin puhtaan raikkaalla kielellä, Läntisellä rinteellä – kokoelman tunnelmia ja sanamaisemia. (Pertti Nieminen, Läntisellä rinteellä, Runoja 1994.)

Vyötettiin ja vietiin on Niemisen 15. kokoelma. Käännöksiä lienee vähintäänkin saman verran. Pertti Niemisen maine lepää laajalti hänen kiinalaisuudessaan. Onko hänen oma runotuotantonsa jäänyt kiinankäännösten maineen varjoon? Lueskellessa kiinalaisten sekaan hänen omia runojaan avautuvat käännöksetkin paremmin. Päivä näin sininen ja tyyni - kokoelman lopussa oli pari käännöstä; laulu Mulanista ja Laotzen pöytälaatikosta. Minusta ne sopivat sinne tekstiensä puolesta enkä heti huomannut että ne eivät olleetkaan alkuperäistä Niemistä vaan vanhaa kiinalaista. Mielenkiintoista eksyä sillä tavalla!

Juhani Tikkanen