Olli-Pekka Tennilä

Olli-Pekka Tennilä
Ololo
Ntamo 2008

O-P Tennilä julkaisi gradunsa Kysymys ja hahmo - runon aukeavasta poissaolosta Jyväskylässä 2005. Siinä hän pohtii mm. Kyselemisen ontologiaa. Tennilän ajatuskysymykset ovat mielenkiintoisen pyöreitä, lähtökohtaansa palaavia, eivät hapuilevia vaan täyden ympyrän tekeviä, niin että kysyjä kuulee oman kysymyksensä joka voi siis muuttua kysymyksen vastaukseksi.

Niinhän elämässä usein käy, etenkin jos lukee tarpeeksi filosofien pohdintoja, kuten vaikkapa Derridaa. Tai hyviä runoja, kuten vaikkapa Mirkka Rekolaa ja Paul Celania. Kuten O-P. Tennilä.

Jos kysyy ylipäätään mitään ajattelee että on olemassa vastaus. Jotkut hakevat kysymykseensä muotoa johon löytyisi kysyjälle soveltuja vastaus, oraakkelin täydellinen lause.


	rakenteet paljaana ja tuuli käy läpi.

O-P Tennilä Ololossa sivulla 46

OLOLO ilmestyi vuonna 2008. Tilasin kirjan www.lulu.com sivuilta samaan ostoskoriin w. f. owen'in haiku notebook - teoksen kanssa. Tulivat samassa paketissa, yhteisellä postimaksulla. (Tuosta Lulu.commin / W. F. Owenin Haiku Notebookista pitäisi vääntää juttua joskus erikseen.)

Ntamo on todellakin löytänyt fiksun tavan julkistaa hyviä kirjoja. Jos vielä saisi hyödynnetyksi USD alhaisen kurssin, niin siellähän kannattaisi painattaa kaikki Suomen ja Euromaailman kirjat? Nyt sain laskun USD määräisenä ja rahat katoavat aikoinaan VISA-tililtäni. (Tai siis tulee sinne maksuun ja jos Danske Bank ymmärtää niin vaikeata asiaa että Suomessa on Visa kortteja joita netin kautta maksetaan, niin sitten on maksukin hoidettu. Jännitysnäytelmä toki sekin.)

Ololo alkaa lauseella:


	Saadakseen tietää miltä tuntuu 
	hänen oli koko yö veistettävä kasvoja puusta. 

Slovenialainen Borut kirjoitti seuraavan haikun kesäkuussa 2008:

Once upon a time,
Some tree must have died somewhere
For these clogs of mine

Suomeksi vaikkapa näin:


Olipa kerran,
joku puu kuoli jossain
puukenkieni takia

Mietin kommenteissani Borutille puun polttoa, ja Borutin jatkaessa elämää syvemmältikin, koko elämisen jatkumista.

http://thehooofhaiku.blogspot.com/2008/06/once-upon-time-some-tree-must-have-died.html

Olen joskus kommentoinut julkaistuja kirjoja kirjoittamalla niitä lukiessani vapaata tekstiä, eli mitä lukeminen minulle lukiessa tuo mieleen. Muistan joskus Saarikosken todenneen esim. Haavikosta, että Haavikkoa lukiessa tulee halu kirjoittaa.


	Löysin valtameren rannalta kiven; siinä oli kirjain. 

(sivulta 12)

Tennilä lienee kirjoittanut Ololoaan päivätolkulla, olisi väärin analysoida se parin iltaman näpyttelyllä. Luin Ololoa myös hänen gradunsa jatkotyönä, tai oheisena.

  Mitä on ololo
        mitä on runous.

  Se on keskustelu 
      jota lukijan pitää osata käydä itsensä kanssa.
 	olla sinut 
		tekstin kanssa 
	jota näkee ensi kertaa eläissään, 
		ollessaan täällä, 
			läsnä, 
	       oleskelemassa. 

Hyvä teksti on niin kuin tapaisi tuttuja, 
      kuin istahtaisi tuttavan olohuoneessa, 
karvalakki pois korvilta eteisen pöydällä, 
	lenkkareista jääneet maantiesoran murenia 
rivien ylityksinä,
		kun iso alkukirjain on arvokas.

(Tikkanen tuossa vähän intoutui.)

- Läpikuultava paperi tekee esimerkiksi sivusta 15 graafisen, uteliaisuutta ruokkivan lehden -


	kotelovietti, tai muistikuva kapungista. poissaoloharjoituksia. 

O-P Tennilä Ololossa sivulla 53. Ololon kielimaailmaan tutustutttuani olen vakuuttunut että kapunki on oikea paikka, eikä kaupunki.

Sitä myös joutuu usein lukemaan toisen ihmisen tekstejä ilman että on lukenut kirjoittajan lukemia kirjoja, tai on lukenut ne eri järjestyksessä. Tai ainakin ymmärtänyt täysin eri tavalla.

O-P Tennilän Ololon teksti on kuin haudutettua teetä, jossa teenlehdille on kaadettu sellaista vettä joka juuri ja juuri on alkanut kiehua, ensimmäisten kiehumakuplien lisääntyessä, mutta kuitenkin ikään kuin tuoretta ja varovasti kiehunutta vettä. Jos vesi on laadukasta, ja teenlehdet, niin jonkin aikaa hauduttuaan sellainen juoma palkitsee juojansa, vähän kuten luettuaan Ololoa alkaa havaita että teksti on hautunutta mutta ei pehmennyt liikaa, sitä on ilmeisesti työstetty, senverran pientä konstailunkin olemusta on vaistottavissa. Vai kuvittelenko vain?

   Minun aikaani rytmittävät kärsivällisesti tyhjennetyt kahvikupilliset.
   on rauhoittavaa olla pelkkä rytmi
   kuin yksinäisyydessä ottaisi kiinni hänen kädestään, 
   joka olisikin pelkkä käsi. Siinä on kohtia jotka sykkivät.

(Ololon sivulla 13)

Totuudella ei ole runouden analyysin kanssa mitään tekemistä, tärkeintä tekstissä on se tunne jonka se lukijaan välittää. Ikään kuin arkisessa parisuhteen sukupuoliyhteydessä. Sitä aloitetaan parisuhdepuuhat, lämmetään, ja yleensä touhutaan mitään muuta kuulematta, mistään muusta välittämättä jonkin aikaa. Sitten sitä maataan lähekkäin, on lämmin, eikä ihan pieneen aikaan taas tee edes mieli. Ainakaan puoleen tuntiin. Keskimäärin.


     Usein minulle jää palasia sinusta 
     lähtiessäsi pois tai tupakalle.
	  jonain hetkinä, useinkaan 
     kauneutesi ei ole kunnossa. Tuulee.
     Pään sisällä on autiomaa, aivot

(Ololon sivulla 16.)

Ololo on kuin lämmin kuppi hyvää teetä. Sitä juoda lipittää, ja ottaa mielellään lisääkin. Nutustaa sen kanssa pienen korpun, piparinkin kenties. Sellaista on mukavan runouden lukeminen, minun mielestäni.


Sataa. tarkemmin: lumii, lumisee

(Ololon sivulla 17.)

O-P Tennilä tutkii suomen kirjoitettua kieltä, syventyy siihen itse, tekee siitä taidetta. Merkitykset saavat täydemmän arvauksen kun aina ei voikaan olla varma tarkoittaako Tennilä aina sitä mitä sanan Nykysuomen Sanakirja direktivoi.


Lopulta tukka on takussa.

(Ololon sivulla 58.)

Ololo jatkuu melko runsaana tekstinä sivulle 73 saakka, jonka jälkeen on Sisällysluettelo. Tarvitsin sitä siihen että tarkistin sivujen 15, 18, 30, 43, 51, 62, ja 69 olevan tarkoituksella tyhjiä.

Ololon kansi on kuin Hautausmaalta täydenkuun aikaan kummittelemaan noussut zombi olisi tullut passikuvaan. Minulle ei kirjojen kansilla ole niin merkitystä, kunhan selkäteksti on että kirja näkyy ja erottuu kirjahyllyissäni. Ololosta vielä yksi luvaton lainaus sivulta 49:


    Täällä häiritsee lauseet joita ei puhuttu ilmaan,
    niin kuin kaikessa pitää opettaa ruumis hengittämään. 

Turussa Raunistulassa kesäkuun muutaman alkupäivän kuluessa vuonna 2008

Juhani Tikkanen

Email-osoite: juhani.tikkanen@wippies.com
Pohdinta - sivulle


Olli-Pekka Tennilän Blogi