Tommi Parkko
Sileäksi puhuttu
Tammi 2004
Tommi Parkon edellinen kokoelma Lyhyt muisti, meri ilmestyi vuonna 1997, eli Tommi vaikeni seitsemän pitkää vuotta. Vai vaikeniko; hän työskenteli Varsinais-Suomen lääninkirjailijana, järjesteli runotilaisuuksia, ylläpiti Nihil Interit - kustantamoa, ja mitä kaikkea.
Hänen uusi kokoelmansa, Sileäksi puhuttu, on täyteen ladattua kieltä, jossa rivien katkaisut viestittävät omaa kieltään, keskelle lausetta työnnetyt tyhjät rivit toista.
Paikoin runot ovat jopa hankalat lukea; miksi ne pitäisi pystyä lukemaan puolessa tunnissa sohvalla löhöten Uutisvuodon hälinää toisella silmällä tiiraillen?
Tommi Parkon teksti on vakavaa tekstiä.
Tommi Parkon teksti on elämänmakuista tekstiä.
Paikoin tekstistä välittyy perhe-elämää, suhdetta toiseen, lähellä olevaan ihmiseen:
Hän on niin paha nainen että hän on siellä missä päätetään puhaltaako tänään tuuli, miten kovaa ja mihin suuntaan ja mikä puu kaatuu, vene uppoaa.
(sivulla 42)
Maestro Parkolta olisi suonut tällä välillä ilmestyneen kokoelman, mutta kun ei ilmestynyt. Hän oli hiljaa, vaikka hänellä on sanomista.
Parkon ollessa hiljaa on Suomessa ilmestynyt tekstiä joissa ei ole suuria viestityksiä, toki sellaisiakin kokoelmia on ilmestynyt, joissa on jotakin sanomista ja taitoa se sanoa, ja toivottavasti ilmestyy jatkossakin. Toivottavasti monet pienet ja raikkaat kustantamot jaksavat julkaista kokoelmia ja toivottavasti ihmiset ne saavat luettavakseen.
Rakkaudet hoitavat koneet jos meitä ei kiinnosta. Mutta kuka tarvitsee laaksoa, puutarhaa ja kukkia?
( Tommi Parkko kokoelmassa Sileäksi puhuttu sivulla 43.)
Turun Raunistulan kaupunginosassa 13.5.2006
Juhani Tikkanen
runoilija