Porin sivukirjastojen tappamisesta 1999 alusta:

Porin kirjastolautakunta teki kulttuurin rakenteita muuttamaan yrittäneen päätöksen karsiessaan kerralla Porista kuusi sivukirjastoa. Se tie ei varmaankaan ole päättynyt, jos kirjastolautakunnan taustalla oleva häikäilemätön kansalaisten ja äänestäjien toiveita kuuntelematon porukka saa jatkaa. Syksyn 2000 kunnallisvaalit joko antavat siihen äänestäjien luvan, tai toivottavasti ei. Kirjastojen lakkauttamisen takana oli Porin kaupungin johto määrätietoisesti. Myös valtakunnan tason taustapäättäjät ilmeisesti myös antoivat Porin kirjastotoimenjohtaja Marjaana Karjalaiselle lautakuntineen taustatukea. Olen kuullut huonona herjana että siitä syystä kirjastoasioiden hoito Valtioneuvostossa pitäisi kenties siirtää vaikkapa sosiaaliministeriön puolelle?

Kirjallisuutta Porin tappopäätös koskettaa monella tavoin. Eräs syvällisin on se syöksykierre, mihin kustannusmaailma oli jo aikaisemmin ajautunut kirjastojen vähennettyä kirjallisuuden ostoja kirjastoihin. Se puraisi kustantamojen vähälevikkisen kirjallisuuden kustantamista jotka vähensivät 'vaikeamman' kirjallisuuden painamista. Kokeilevampaa runoa ja proosaa ei enää voitu kustantaa. Suomen kirjallisuus kulkeneekin nyt amerikkalaista kustannusvastaavuuden kehitystietä; välitön ja nopea rahanhimo ohjaa kustannuspolitiikkaa. Sen tien päässä ei ole suuret henkiset optiovoitot, vaan suomenkielisen kirjoitetun kielen tehokas rahallinen arvostus: vain välittömästi myyntilukuihin yltävä kirjallisuus on julkaistavaa. Hiljainen, erilaistakin kirjallisuutta lukeva yleisö suljetaan jonnekin ahdistuneeseen pimeyteen, eikä heille edes Kharonin lautalle menolippua myönnetä.

Mitäkö pitäisi tehdä? Norjan malli toimii paperilla, Suomeen sitä sellaisenaan tuskin voinee siirtää: Suomen kustantamojen optiovetoinen tavoitejohtaminen ilmeisesti aiheuttaisi Suomessa rahallisia pyrkimyksiä kirjallisuuden kustannuksella. Onhan Suomessa voimakkaasti olemassa käsityksiä että pelkkä kauniisti sidottu kirja on jo sinällään hyvä, ja jos sen vielä esittää kovalla äänellä niin huippurunoilijahan se siinä täytyy olla. Olkoonkin että teksti ei kestä edes kaukoidästä tuotetun suurentimen okulaaria. Suomi on niin pieni kielialue, että jonkinlaista taustatukea meillä sietäisi olla. Muuten syrjäydymme lopullisesti. Norjan mallista voisi tietenkin yrittää nopeasti rakentaa Suomen soille sopivan tasavaltalaisemman mallin. Ensi alkuun olisi hyvä alku pelkästään se, että kirjastojen valtionapu pitäisi käyttää kokonaan nimenomaan kirjoihin. Kyseinen valtionapu pitäisi myös nostaa sivistysvaltioksi itseään väittävän kansakunnan rinnanröyhistelyn tasolle. Ei kirja-asioissa ole kysymys kovin suurista rahoista.

Porin mallin mukainen 'kerralla puolet', loput kun pöly laskeutuu - esikuva mallin laajeneminen pitäisi estää. Porkan ja Väinölän eri taustaryhmien toimesta avatut kirjatuvat pitäisi liittää tuhdin tuen pariin; kirjastotukien lisäksi niille pitäisi ohjata erilaisia syrjäkylien syrjäytymisen estämisavustuksia.

Porissa liikkuu tarinoita että lehtien päätoimittajia painostettiin ottamasta kantaa esimerkiksi Manuscriptin yrityksiin puolustaa kirjallista kulttuuria Porissa. Valoa pimeyden kaupunkiin!

Pormestarinluodon asukasyhdistys onnistui avaamaan Pormestarinluotoon sivukirjastonsa takaisin vuonna 1999. Sen ympärille on lyhyessä aikaa kasvanut uusi vireä asukasyhdistyksen yhteenkuuluvuutta kannustava kulttuuritupa, jossa toimii kirjasto, lapsiparkki, kirjallisia tapahtumia, ja monipuolista toimintaa. Malli voi olla tulevaisuuden kirjaston toimintamalli koko Suomessa. Asukasyhdistyksen ja muiden taustavoimien avulla uudelleenavattiin myös 26.4.2000 Väinölän kaupunginosaan entinen sivukirjasto uudelleen, nyt Väinölän kirjatupa - nimellä. Porissa ollaan vielä avaamassa vuoden 2000 aikana vielä muitakin.

Vuonna 1917 "sorrettu kansa" tarttui aseisiin. Mallia ei kannata suositella keinona heikoimman ja köyhimmän kansanosan kirjallisen kulttuurinälän puolustamiseen, vaikka vastapuolen henkistä väkivaltaa näennäisen voimattomiksi lyötyinä hämmästelemmekin. Nyt jo toisen pikkukirjaston uudelleen avaaminen Porissa vastaa kymmenentuhannen kiväärin voimaa niitä lyhytnäköisiä jääräpääpoliitikkoja vastaan, jotka vuosi sitten ampuivat hehtaarimörssäreillään yli kymmenentuhannen kirjastojaan puolustaneiden äänestäjien hätähuudot kuoliaiksi. Kuoppakaupungin henki puhuu taas! Sivukirjastojen puolesta taistelu jatkuu. Missä piileskelee todellinen vihollinen? Kenen etu lopulta oli Porissa muutaman pikkutupasen lopetus, kun rahallista säästöä niistä ei kertynyt? Keiden valtarakenteita nämä lähiöiden asukkaita yhdistävät pikkukirjastot uhkasivat?

_________________________

Eira Stenberg; Parrakas madonna, (1983) sivulta 33:

	Tarkat viillot tehdään läheltä.
	Varokaa ahkeria uhrautuvia
	kaikkensa antaneita:
	heillä ei ole enää
	kuin vihansa.

_________________________

[Tikkasen tekstien valintasivulle]