Arthur Rimbaud, Runoilija
Jean-Nicholas-Arthur Rimbaud syntyi lokakuun 20. vuonna 1854 Charlevillessa pohjois-Ranskassa, lähellä Belgian rajaa. Sotilasisä (Fréderik Rimbaud) kuoli nuorena ja isän poismenon jälkeen perhe köyhtyi. Kuusivuotias Arthur olisi halunnut livahtaa ulos leikkimään muiden lähistön lasten kanssa. Arthurin äiti (Marie-Catherine-Vitale Cuif) pelkäsi että hänen Arthur saa karkeita vaikutuksia ja muutti kaupungin parhaalle alueelle.
Hellyyden sijasta Madame Rimbaud kohdisti kunnianhimonsa poikaansa. Arthur ei saanut leikkiä toisten poikien kanssa. Arthur uppoutui opintoihinsa joissa erinomaisen hyvin menestyikin. Silloin hän oli vielä kiltti poika.
Lapsuuden köyhyys jätti myös jälkensä Arthur Rimbaudiin, ja sanotaan hänen yritelleen vanhempana asekaupoilla Afrikassa saavuttaa ulkoista rikkautta, siinä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Kertovat hänen keränneen Afrikan ansionsa kultaan jota kantoi koko ajan vyöllään. Hän eli Afrikassa Etiopiassa alkuasukas-naisen kanssa, ja hänen kotinsa oli eurooppalaisten vierailujen kohteena.
Sitten 37 vuotiaana hänen oikeaan jalkaansa tulee syöpä ja kuolio, joidenkin tietojen mukaan kupasta johtuva, joka tapauksessa kuolio, jalka amputoidaan, mutta leikkaus ei enää pelasta Rimbaudia, vaan Rimbaud kuolee Marseillessa 10.11.1891. Runoilijana Rimbaudin maine oli hänen Afrikan kauden aikana hiljalleen kasvanut, nimenomaan Verlainen ansioista, vaikka Rimbaud itse kutsuikin omaa runouttaan tiskivedeksi.
Ristiriitoja aiheuttaneet persoonat eivät ole Ranskassa koskaan olleet kovin ongelmallisia. - Mitä nyt poliittisessa mielessä jotkut toisinaan saivat kiipustaa giljotiinin mielipidekäsittelyyn.
Rimbaudin parhaan nuoruuden aikaan Ranskassa (1800 - luvun puolivälistä eteenpäin) tapahtui vieläkin maailmaanhistoriassa näkyviä yhteiskunnallisia muutoksia, joiden keskellä Rimbaudkin siis eli. Rimbaud oli Pariisissa Kommuunin verisen kukistamisen aikaan, kumouksellisten riveihin värväyteenä. On sanottu Juopuneen Venheen arvomaailman kuvastaneen Rimbaudin henkilökohtaisia, salaisia (tai julkisia) vaatekaappeja, mutta kuinka paljon niissä on sen lisäksi myös aikakauden yhteiskunnan voimien murroksien vaikutteita?
Eihän Humaltunut venhe (Kaarlo Sarkia) tai Humaltunut laiva (Kaarlo Sarkian suomennosta varoen korjannut Aale Tynni) eikä Juopunut pursi (Tuomas Anhava), saati Känninen paatti (Einari Aaltonen) vielä liene suomennoksena lopullinen?
Kirjoittaessaan ‘Huumehörhöisestä kanootistaan’ ('Le Bateau ivre' 1871) Arthur Rimbaud ei ollut vielä nähnyt oikeaa merta. Lukenut ja katsellut tietysti, mutta ei pelännyt keskellä myrskyävää merta purjeiden repattaessa Elmon tulien sinkoillessa mastolta mastolle. Silti Rimbaudin 'Huumehörhöinen kanootti' on nykymaailmankirjallisuuden parhaita merirunoja.
Vuonna 1870 Arthur Rimbaudin alkuaikojen kirjoittamista kannustanut opettaja ja henkinen tukija häipyi Ranskan ja Preussin väliseen sotaan. Rimbaud karkasi kotoa kuljeskellen pohjois-Ranskassa ja Belgiassa ja Pariisissa, mistä poliisi palautti Arthurin takaisin kotiin syvästi uskovaisen äidin helmoihin.
Poika oli 16-vuotias ja alkoi jakaa itseään pienestä maksusta irstaileville ukoille saaden palkakseen 'juomia ja naisia'. Äidin ahdistetusta pikku söpeliinistä oli kasvamassa ympäröivän yhteiskuntamurroksen mukaisesti senajan arvomaailman kertakaikkisen erilainen yhteisön jäsen. Enemmän kuin kapinallinen. Kapinaa omaa itseään ja äitiä ja menetettyä isää kohtaan? Vaiko Rimbaudin tapa ansaita taskurahoja? :-(
Koko ajan nuorta ja vaikutteille altista Rimbaudia ympäröivät yhteiskunnan vallankumousaatteet ja muutoksien tuulimyllyt.
Verlaine, Rimbaudin kirjallinen tukija, oli ymmärtävä, eikä Verlaine itsekään ole kehno runoilija. Paul Verlainen Rimbaud tapasi vuonna 1871. He tulivat niin hyvin toimeen keskenään, että Rimbaud painosti Verlainen eroamaan vaimostaan. Verlaine empi, sillä hän rakasti vaimoaan, joka oli raskaanakin.
Paul Verlainen (1844-96) kirjallista alkua taas auttoi Victor Hugo.
(Hugo, Victor Marie, 1802-1885. Pataljoonan komentajan poika, joka 20-vuotiaana vuonna 1822 julkaisi esikoisrunokokoelmansa. Puolusti 1848 demokratiaa ja joutui maanpakoon Jerseyn ja Quernseyn saarille. Palasi 1870 Pariisiin ja pääsi v. 1876 senaatin jäseneksi.) Hugo haltioitui ensimmäisen kerran Rimbaud'n runoja kuultuaan niin, että nimitti Rimbaudia "Lapsi - Shakespeareksi".Rimbaudin ajan ranskalainen henki oli vähintäänkin kolmivärinen. Napoleon I.selle sukua ollut Napoleon III (20.4.1808 Pariisi, k. 9.1.1873 Chislehurst, Englanti) valittiin helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1848 Ranskan Tasavallan presidentiksi. Julistutti itsensä Ranskan keisariksi vuonna 1852. Osallistui senajan tavan mukaan erilaisiin kahakoihin, mm. Meksikon sotaretkeen 1862-67. Napoleon III yritti laajentaa kansanvaltaa antamalla kansalle lisää valtiollisia oikeuksia. Hän joutui Saksan ja Ranskan välisessä sodassa vangiksi 2.9.1870. 4.9.1870 keisarivalta kukistettiin Pariisissa, jonka jälkeen Napoleon III päästettiin maanpakoon Englantiin, jossa sitten kuoli vuonna 1873.
Rimbaud oli noina aikoina myös Pariisissa todistamassa (tai kuulemassa) Napoleon III.sen viraltapanon. Rimbaudkin pidätetään ja hän joutui vankilaan. Hän pääsee karkaamaan sieltä Brysseliin, josta hänet toimitettiin kotiin, josta hän taas uudelleen pakeni Pariisiin. Nyt hän tapasi Verlainen.
Pariisin kommuuni julistettiin 28.3.1871.
Rimbaudin päällisinpäin rauhallinen Faunin pää ('Tete de Faune' 1870) - runon voisi kuvitella sisältävän tietoisuuksia Ranskan yhteiskunnallisista voimista, joiden keskelle Rimbaudin nuoruus tulvahti. Jo pelkästä 'Faunin päästä' voisi kehittää sivujuonteen giljotiinin sivalteluista. Rimbaudin ensimmäisen Pariisin matkan aikana Pariisissa lyhenneltiin erinäisiä päitä, ja Rimbaudin on pitänyt ainakin kuulla niistä, jollei ollut peräti yleisön joukossa.
Pelästynyt Fauni näyttää kaksi silmäänsä /
ja puree punaisia kukkia valkeilla hampaillaan /
ruskeana ja verisenä kuten vanha viini /
sen huulista purskautuu nauru lehvästön alta.
(Vapaa tulkinta runon 2. säkeestä J.T.n)Verlainen tausta oli myös sotilaallisen isän leimaama. Rimbaud ystävystyi syvästi pariisilaisen Verlainen kanssa, joka heti ensi riveistä asti haistoi Rimbaudin olevan runouden suuria taitajia.
Rimbaud teki muutamassa vuodessa lyhyen mutta maailmankirjallisuuteen syvälle jääneen runotuotannon. Rimbaud oli itseään kohtaan säälimätön; hän sulatti paljon asioita. Muistettakoon myös että ympäröivä yhteiskunta myllersi kuin pitkään alistettu ja tukahdutettu tulivuoren purkaus.
- Ja tätä purkausta vieläkin kehitellään esimerkiksi Afganistanin vuorilla: Osama bin Ladenin aloittama Uusi aikakausi! Tora Boran luolastot ja tuhatvuotisten Buddhan patsaitten räjäyttely ei todistane ihmiskunnan kaikkinaista hyvyyttä? Mitähän meidän 'Rimpisemme' olisi tehnyt?
Nuoruudessaan Rimbaud kuljeskeli yksinäänkin pitkin Eurooppaa, ja Verlainen kanssa he asuivat pari vuotta Lontoossa. Joka ei silloin, eikä vieläkään, ole henkisesti kovin vapaamielinen yhteisö; hakivatko nämä sotilas-isien murjomat 'pojat' Englannista elämäänsä suur-imperiumin jämäkkyyttä?
Ajauduttuaan Verlainen kanssa riitoihin, ja Verlainen jouduttua vankilaan ammuttuaan Rimbaudia käteen Rimbaud palasi taas Äitinsä Taloon.
Vuosina 1875-76 Rimbaud opiskeli useita kieliä: englantia, saksaa, espanjaa, italiaa, venäjää, arabiaa ja kreikkaa. Hän työskenteli pienen aikaa Saksassa opettajana, sekä touhuili Marseillessa, ajautui Hollannin armeijaankin. Tämä 'työsuhde' käytti häntä Sumatralla. Sen nopeasti päättyessä hän vietti pari viikkoa trooppisessa viidakossa Javalla, josta palasi tuntemattomana pysytellen kauppalaivalla takaisin Ranskaan. Hän ei pystynyt asettautumaan kotiseutunsa henkisiin pyörylöihin, vaan vaelsi jalkaisin Sveitsin alppien yli Genoaan, mistä purjehti Alexandriaan. Sieltä Adeniin ja Afrikan sisämaahan Harareen, eli nykyiseen Etiopiaan. Hän toimi asekauppiaana ja tapasi islamilaisen pyhän miehen, jonka kanssa kävi keskusteluja Koraanista.
Afrikassa olon aikana Rimbaudin kirjallinen maine alkoi hitaasti kasvaa Ranskassa. Rimbaud kuitenkin kieltäytyi palaamasta ‘kotiin’. Vihjataan Rimbaudin toimineen orjakauppiaanakin, mikä ei liene tavaton sivubisnes senajan asekauppiaille Afrikassa. Rimbaud tavoitteli kaupoillaan varakkuutta siinä kuitenkaan sen kummemmin onnistumatta. Rimbaudin henkistä mielenmuutosta kuvastanee hänen halunsa saada poika joka kouluttautuisi insinööriksi! Jos Rimbaudin haave olisi toteutunut, voisi Pariisissa Eiffelin tornin (1889) tilalla ollakin Rimbaudin Huojuva Tolppa!
Rimbaudin runous oli alku myös Beat-runoudelle. Vaikutteita hänestä ovat sanoneet saaneensa ainakin Jim Morrison (joka houraili joskus olevansa Rimbaudin inkarnaatio) ja Bob Dylan sekä Jack Kerouac. Picasso ihaili Rimbaudia. Ja kuten Elvis ja Morrison, Rimbaud elää keskuudessamme: Hän eli Turussa Hämeenkadun maineikkaassa Imaamin keinutuolissa istuksien runoilija Ilkka Koposen tuolissa, hän huutaa sukkahousut päässä kirkuvan Kinnusen runoissa, Rimbaud myös uinuu Jarkko Laineen hiljaisten mietteiden näennäisen tyynen pinnan alla. Juhani Tikkasen Liskojen yö - runoelma kellii samassa 1800-luvun puolivälissä alkaneessa yhteiskunnallisessa myllerryksessä Jim Morrisonin kautta. Ja kuka tietää, tai pelkää, tuleeko Osama bin Ladenin johtamasta liikkeestä ja sen nujertamisyrityksistä tämän 150 vuotta kestäneen läntisen yhteiskunnallisen myllerryksen taitekohta.
Jyrki Kiiskinen ja Jukka Koskelainen kirjoittavat artikkelissaan Adieux JDM (Nuori Voima 3/91)Morrisonin lisäksi myös Arthur Rimbaudista. Koska siinä on lainausta itseltään Rimbaudilta, niin saanen minäkin lainata pienen otteen kyseisestä hienosta artikkelista?:
"Runoilija tekee itsestään näkijän panemalla kaikki aistinsa pitkään, rajattomasti ja johdonmukaisesti epäkuntoon." Näin kirjoitti Arthur Rimbaud, riivattu runoilija. Runoilija oli Rimbaudin mukaan tulen varastaja, hänen tehtävänä on rynnätä tuntemattomaan hinnalla millä hyvänsä. ... 19-vuotiaana Rimpaud otti etäisyyttä kehittelemäänsä sanan alkemiaan: "selitin ajatuskiemurani taikuudesta sanojen harhanäyillä! Päädyin siihen, että pidin henkistä sekaannustani pyhänä." (Kausi Helvetissä). ... Rimbaud lopetti runojen kirjoittamisen ja lähti lopulta Afrikkaan kauppiaaksi. "Tiskivettä, pelkkää tiskivettä" oli hänen kommenttinsa vuosia aiemmin kirjoitettuihin runoihin.
(Tämän otteen copyright siis Jyrki Kiiskinen ja Jukka Koskelainen ja Nuori Voima - lehti.)Näinä aikoina pitäisi jossakin syntyä ja kasvaa isänsä nujertama ja äitinsä henkisesti hylkäämä rakastettu uusi Runoilija?
Taivas meitä häneltä varjelkoot? Eiväthän läntisen maailmamme arvot ole taas niin pahassa jamassa?
Juhani Tikkanen
___________________________ Lainauksia Tuli & Savu lehdestä 02/04:
Rimbaud ymmärsi varsin hyvin että kirjallisuus ja taide ovat harvinaisen epäilyttävää touhua. Rimbaud oli HELVETINMOINEN jätkä.
(Kannen tarroissa)
Arthur Rimbaud (1854-1891) oli asekauppias Abessiniassa.
(Numeron 2/2004 kirjoittajat - osiossa.)
Tuli & Savun nr 2/04.ssä on myös suomennettu Arthur Rimbaudin Beirutiin lähettämä kirje, jossa Arthur kyselee siitostarkoituksiin suuria aaseja, jotka eteläisen Abyssinian kuningas Menelik haluaisi hankkia maansa aasikannan parantamiseksi. Tarina ei kerro saiko Arthur hankituksi aasinsa. ___________________________
lähteitä:
Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, 1954 Porvoo
Arthur Rimbaud, Hirtettyjen Tanssiaiset, Turku, 2000 suom. Einari Aaltonen
Tuija Vertainen, Arthur Rimbaud, artikkeli Tuli & Savu 2/99.
pari linkkiä:Henry Miller, Salamurhaajien aika, Sammakko 2000
http://www.charm.net/~brooklyn/People/ArthurRimbaud.html
http://www.flf.com/total/poets.htm
http://www.harbour.sfu.ca/~hayward/van/glossary/rimbaud.html
sivu laadittu 24.11.2001, muotoiltu 24.2.2002, chk 26.1003. Korjailtu 8.2.2004. Lisäyksiä 10.-16.7.04.