Santoka, Vastapäätä kapakka

Turun Kirjamessuilta 2003 löydetty:
Santoka, Vastapäätä kapakka, Basam Books Oy, 2002

Kai Niemisen suomennoksetkin ovat toinen toistaan parempia, eikä niistäkään voi yhtäkään asettaa toisen edelle. Elämmehän tasa-arvoisessa yhteisössä? napsahtaen katkeaa / bambu bambujen joukossa
Runoja on monta, kuin palatsin laareissa riisinjyviä. Haikuja, kaksirivisiä haikuja, nelirivisiä haikuja, kolmirivisiäkin haikuja, tavuja on, ainakin muutama. Mitä niitä laskemaan. nyt ne hyppivät / valmiit sammakot
Santoka (oon päällä pitäisi olla pidennys-viiva) syntyi 1882 ja kuoli 1940. Hän aloitti kirjoittamisen perinteisen mitan haikuilla, mutta vuonna 1915 hän kääntyi kirjoittamaan vapaamittaisia runoja. Teoksesta löytyy elämäkerta Santokasta. Hänen elämänsä ei ollut niitä kaikkein helpoimpia. Äidykkä hukuttautui pihakaivoon ja bisnekset ajautuivat konkurssiin. Santoka yritti keski-ikäisenä (vuonna 1924) itsaria: hän asettui junakiskoille humalapäissään. Hänet kiikutettiin zentemppeliin selviämään humalastaan. Luostarissa hän rupesi zenmunkiksi ja loppuelämänsä Santoka vietti kuljeskellen ja kirjoitellen. Kulkea, juoda kirjoittaa - ne ovat Santokan kolme päämäärää. (Santokan päiväkirjasta vuodelta 1936.) Hän kuoli muuten Aleksis Kiven päivänä (10. lokakuuta) vuonna 1940.
hyvä yösija:
     kaikkialla vuoria
          vastapäätä kapakka
Tuota runoa tavatessani muistuu mieleeni eräs tapaus: Olimme Saksassa ja yksi itsensä jo viinaan osaksi liuottanut nuori mies hoippui ostoskärryjä työntäen kassajonossa. Kärry oli täynnä erilaisia pulloja, eikä ne pullot olleet Colaa vaan väkeviä. Kaveri kiikutettiin vähän myöhemmin hoitoon, mutta ketään ei enää kiinnostanut parantuiko hän. Onhan myös runoilijoita, jotka onnellisina istuvat viinipullojen vieressä. Maailma hymyilee, ja masussa loiskuu viinirypäleistä survottu mehusäilöte. Onnellinen runoilija ajattelee kirjoittavansa oikein hyviä runoja, ihan heti kunhan tästä saa toimeksi. Mutta miksi, onhan maailmassa runoja? Joskus tulee mieleen, että joillekin voisi antaa apurahat suoraan viinikannuina. Sillä kuten alkoholistilla on ehtymätön himo prosenttijuomiin, on maailmalla ehtymätön tarve uusiin runoihin. Kuten Santokan runoihin! Jos kuitenkin onkin niin, että viinirypeleistä kasvaa aina parhaat runot?
Nieminen on valinnut Santokaa kokoelmaan noin 250 sivun verran. Ei niissä niin runsaasti juopotella, pääosa Santokan runojen sanomassa on hyvää lyriikkaa, arkielämää, josta arkiset asiat ja havainnot ovat aina tehneet runoihin suuren juhlan tuntua. Elämä voi olla tasaista; siitäkin löytyy juttuja, ja elämä on vaihtelevaa, kuten runo sivulta 213: epäsäännöllistä elämää: / väliin kasvattelen partaa, / väliin ajan sen pois
Vastapäätä kapakka - valikoimasta ei löydy tavufriikeille 5-7-5 kangistunutta haikua. Muutama on melko lähellä. Santoka siis ei halunnut noudattaa esi-isiensä viitoittamilla säännöillä. Hän kirjoitti omilla ehdoillaan, ilman mittoja ja kangistavia perinteitä. Toki silti hänen runoissaan toistuu ja syvenee koko pitkä Japanin kirjallinen historia. Eihän kysymys siitä tietenkään olekaan jos ulkoisia muotoseikkoja vähäsen jätetään noudattamatta. Sisältö on tärkein, tai pitäisi olla. Laulettavaksi ja hoilattavaksi tarkoitetuissa runoissa on tavujen pituudet ja lyhyydet tärkeitä, mutta paperilta luetuissa runoissa ei niillä pitäisi olla mitään merkitystä. - Jos hyvin osaa ja onnistuu niin minun mielestäni 5-7-5 tavuiset haikut ovat tosi hienoja. Mutta toki muullakin tavujaolla hyvin kirjoitetut runot ilahduttavat minua. Eli mitä väliä sillä jos on tavuja oikea määrä, taikka vähemmän.
Upea suomennos, hellyttäviä runoja. Kun lukee hyviä runoja niin jaksaa elää.
sirittää 
   hepokatti
elossa ollaan
__________________________
Takubokun syötävät Ishikawa Takuboku.
Pohdinta-sivulle Muita pohdittuja.



Tikkasen Tekstien Valintasivujen alkuun

sivun laatiminen aloitettu Turun Kirjamessujen jälkeen 2003, tähän muotoon 16.10. - 25.10.2003