Ishikawa Takuboku; syötyjä

Ishikawa Takuboku, Syötäviä runoja, Basam Books Oy, 2002

Kirjaa Halpa-Kirjat poistohyllyillä muutamalla eurolla / kpl vuonna 2006. Alunperin löysin kirjan Turun Kirjamessuilta vuonna 2003.

Takuboku ymmärsi runoilijan perimmäisen roolin; hän kuoli keuhkotautiin 26 vuotiaana. Sanovat että varsinaisen runoilijannäyttönsä hän olisi antanut vasta vähän myöhemmin, jos olisi elänyt. Silti häneltä on suomennettu laaja kokoelma vapaamittaisia runoja. Tankoja Miika Pölkin suomennokset eivät ole, pikemminkin hutaistuja raakakäännöksiä. Takuboku ehti jättää japanilaisen runouden historiaan oman merkkinsä. Suomennoksen vapaamittaiset raakakäännökset ovat äkkiseltään luettuina rönsyileviä. Huonoista sanavalinnoista johtuen asiasisältö hersuu ja pursuaa. Olisipa Miika ottanut oppia esimerkiksi toisesta vapaamittaisesta Santokasta!

Mitähän jos Takuboku olisi kapinamieleltään kuitenkin vielä kiteyttänyt runojaan ihan vaan vaikka malliksi 5-7-5-7-7 tavuun? Tai kutistanut mittansa vielä siitäkin kapeammaksi, kohti Santokaa? 

    tänä iltana teki mieli kirjoittaa sellainen kirje 
    että vaikka kuka lukisi sen 
    hän ymmärtäisi kaivata minua
(Löytyy sivulta 94.) Lystikseni veivasin vähän tavuja ja maiskuttelin jotain tämmöistä? 
    tänä iltana
    teki mieli kirjoittaa
    sellainen kirje
    että jos hän lukee sen
    kaipaus syttyy heti

Syötävät runot on suomentanut Miika Pölkki. Työ on ollut valtava ja sinällään ihailun arvoinen. Takubokulle olisi kuitenkin suonut käännöksissä suurempaa huolellisuutta ja vaivannäköä. Miika Pölkki on päätynyt runojen käännöksissä kursorisiin raakakäännöksiin. Eikö kustantaja löytänyt jotakin ammattinsa paremmin osaavaa runoilijaa viimeistelemään Miika Pölkin sinällään hyvää pohjatyötä? Toki runojen tavumitan pitääkin olla vapaata, mutta pitääkö Takubokun runojen hienovireisiä sisuksia survoa kuin lihahakkelusta keitinmakkaraan? Ihminen on vapaa. Tavujen kahleista on irroittauduttava! Vapaa mitta! Vapaus! Tasa-arvo! ? 
    kuulin että useimmat talonpojat ovat 
    lopettaneet juomisen. 
    jos olisi vaikeampaa, minkä he sitten lopettaisivat?
(Sivulta 162.) Täytyipä taas vähän sorkkia: 
	Talonpojista
	kuulemma moni köyhä 
	on raitistunut.
	Jos he vielä köyhtyvät
	niin mistä muusta luopua?

Käännökset kielestä toiseen eivät periaatteessa pysty siirtämään alkuperäisen tekstin kielen foneettista alkuperäistä hengitystä, sen vokaalien ja konsonanttien välistä rytmitystä joihin sisältyy tekstin sisältö. Tavujen mitat saattaa joihinkin kieliin, kuten suomeen, saada siirretyksi, mutta alkuteksti voi silti olla vuosisatojen päässä toisistaan. Että suomennoksissa olisi alkuteksti mukana, antaisi kieltä osaamattomallekin hajun miltä alkuteksti kuulosti, ja luottaa siihen että kääntäjä on tunnollisesti tulkinnut alkuperäisen viestin. Loputonta muokkausta, jossa usein lopputeksti ei loppuun saakka elävänä aina kestä? Siis elävänä. Taidokas se voi olla. 

     eräänä päivänä kun olin nälissäni
     laihaa häntää heiluttava koira
     vilkaisi minua nälkäisenä
(sivulta 116) Nopeaa väkivaltaa tehtynä siitä saisi 5-rivisen tavutorson: 
	eräänä päivänä 
	kun olin nälissäni
	laihaa häntäänsä
	heiluttava koira vilkaisi 
	minua nälkäisenä
(6-7-5-9-7) Takuboku oli käskenyt olla vapaamittainen ja välimerkitön, (ja erottua joukosta?) ja vapaasti hengittävä. Kun Miikan raakakäännöksen lukee kolmella rivillä, välittyy runon sisältö jotenkuten: Kirjoittaja oli nälkäinen, jää arvattavaksi oliko se pitkäaikaista nälkää vai vain satunnainen yhden päivän nälkä: kysymys yksi.
Laihahäntäinen koira? Ei kai lihavalla koiralla ole lihavaa häntää? Mutta tällä koiralla olisi täydessä lihassa ollessaan lihavampi häntä? Runossa laiha häntä viestii että koiraparalle nälkä on ollut niin pitkään että häntäkin on jo laihtunut: selviö kaksi.
Koira heiluttaa häntäänsä, hän on siis ystävällinen nyt, tänään, nälissään olevalle kirjoittajalle. Kroonisessa nälässä ollut koira (silti voimissaan; selviytyjä-koira) jaksaa toiveikkaana huiskutella häntäriepuaan toiselle nälkäiselle. Onko viesti se, että tässäpä kaksi nälkäistä nyt kohtaa, heippa vaan! Koirathan eivät nälissäänkään syö pystyssä kulkevia ihmisiä. On jaksettava kävellä, olla pystypäin, vaikka nälkä tänään vähän kurniikin. On siis vaan jaksettava, ilman sääliä?

Minun saamani oppien mukaan viidelle riville jaettuna runon sisäinen sanoma viestittyy selkeämmin kuin pitemmästä rotlasta. Mutta alkuperäinen ei olekaan vielä runo, vaan rakennusainekset siihen? Eikä pidä olla liian selkeä ja johdatteleva. Ja oliko nopea tulkintani runosta sittenkään oikea? Jospa siinä vaan karulla tavalla kerrotaan miten kaksi surkimusta kohtaavat toisensa, ja ohittavat. Kumpikaan ei pysty toistaan auttamaan. Ja että on vielä joku jolla menee minua huonommin, nälkäisen koiraparan häntäkin on laihtunut! Minä vielä pärjään! 

	syksyn tienristeyksessä
	neljä tietä kolmeen suuntaan
	puhaltaneesta tuulesta ei jälkeäkään

(sivulla 114) On tuullut, ristiin ja rastiin että kulkija ei oikein tiedä mistä tuuli tuulee ja minne se menisi, eikä kieliopin vastainen raakakäännös asiaa ainakaan selvennä. Tienristeyksessä ihmisellä on vapaus kääntyä minne haluaa, ainakin vapaassa maailmassa, missä mekin ajattelemme asuvamme. Mutta yksi ihminen voi kääntyä vain yhteen suuntaan; muut ovat itseasiassa turhia. Ikäänkuin Microsoftin Demoja, joissa ohjelmat toimivat, ja totuus on sitten ihan toinen juttu. Miksi pitää olla neljän tien / kolmen suunnan vapaus kun ihminen voi niistä käyttää vain yhden kerrallaan? Tuuli se on todella vapaa, saa tuulla miten tahtoo ja risteyksistäkin kääntyä kolmeen suuntaan. Tai sitten saa jopa tyyntyä, olla menemättä. Häipyä jälkiä jättämättä. Oliko tuulta? Onko mitään?

Kannattiko Takubokun tuotantoa näillä eväillä itseasiassa edes suomeksi yrittää?

Juhani Tikkanen

Santokan kapakka Santoka.

Pohdinta-sivulle Muita pohdittuja.



Tikkasen Tekstien Valintasivujen alkuun