Reposaari
(12.11.1994)
Reposaari-runoelma on kirjoitettu Manuscript -63 r.y.n ja Lounais-Suomen Kirjailijat r.y.n yhteiseen tapaamiseen Reposaaressa 12.11.1994. Runoelma oli toinen kuuluisista Reposaaren yön kivisiin ääniin kirjoitetuista runoelmista. Sen tekijät ovat aakkosjärjestyksen mukaan: Jukka Hannula, Kimmo Koivisto ja Juhani Tikkanen. Seuraavassa Tikkasen osuus Reposaari - runoelmasta:
2.copyright Juhani Tikkanen
Matkaisi mantereelle, merimies, jos olisi silta, että ei aina tarvitsisi soutaa, tuulien alla purjehtia.
Aamulla kalastaja lähtee apajille, seilaa vastatuuleen vasten flaamien eurovaltaa, vielä viimeinen myrsky kestettävä, nukutaan yön yli, ostetaan paluulippu tulevaisuuteen.
Lepakko kurvaa korvat punaisina pimeyteen. Kuka meistä oli ensin tyhjällä laiturilla?
5.
Laivojen lähdettyä puhkeaa myrsky. Koko pimeän yön tuuli puhaltaa satamavoudin kyökin piipusta tuhkatkin mylvivään yöhön. Lokit kaartavat kauhuissaan Ahlaisten taa ja satamavoudin sutjakka Sonja voihkii kammarissaan lähteneitä laivoja, ettei eräs paatti Ahtolaan ajautuisi, eksyisi pimeässä, kadoksiin kallistuisi. Sonja ei äänestänyt ketään, hengitti hiljaa, varoi ottamasta kantaa. Aamulla kaikki on hyvin riutoilla, mutta valtakunta on kiikun, kaakun.
8.
Oi länsimyrsky miksi puhkut puhelinkioskin ovesta ulos? Ollaan kavereita. Syödään yhdessä suolasieniä, istutaan penkillä tukka päässä, korvat auki, kuunnellaan länsimyrskyn tyrskyjä, ollaan siistejä, jäädään yöksi.
11.
Sonja laahustaa laiturilla, etsii tuttuaan; tuollako? Samanlainen sorea mies, housut ja lakki, saappaat jalassa, kyllä! eikun kainaloon! Sonja selostaa miten oli talvi pitkä, koko talven jäät kerrostuivat rantakallioille niin että niiden takaa merta ylettänyt. Kevätillan hiipuessa kylmänkirkkaaksi yöksi Sonja miehen kainalossa kuumissaan hehkuu ja polulta ruoho kulottuu!
14.
Oli pelattu neljää maalia ja Sonja oli juossut kaikki maalit. Tahkoluodon tytöt ilkkuivat Sonjan hikeä: - Senkin finninaama Sonja! Näppyläperse! Merimiehen hikinen jalkahiki! - Itsellänne on purjelaivan lämmittäjän hikeä jalkovälissä, senkin emakon ihranännit!
Torailusta ei tullut lahnan suomun vertaa historiaa. Sonja pääsi Reposaaren Alkoon myymään Porin Karhua turisteille ja Tähkäviinaa keskellä katua kävelijöille.
18.
Oi aikoja, voi historian tutinaa, mitä mahtavat talviset myrskyt ihmisten kiireille Euroopan laidalla, riuttojen rytinässä, 61 astetta 37 minuuttia pohjoista, 21 astetta 26 minuuttia itää, näillä pohjolan karikoilla, pohjoisempana kuin Kamsatkan hyiset rannat, ja Ateenan ja Akropolin sivistystä lännempänä. Tämä yhteiskunta on ruohoa; katujen reunoilla leviää sirppimailanen, (medicago falcata).
21.
Kymmenen soittajaa kerää jouhensa ja ratsastaa öiseen myrskyyn; vihassa saavat varikset olla kiukussa kottaraiset.
Taivas vetää sateen silmilleen. Painolastikivipelto kasvaa tannervihvilää (Juncus compressus). Mitä nousee minun haudaltani, oi tulevaisuus?
Soittajat joivat loput oluset, kaiken sahdin ja myrskyn myllätessä humalan kukat selvisivät aamuun asti. Kukaan ei muista satamavoudin Sonjaa, ja talven pakkasissa viileni Sonjan tukka, kun meri jäiden puristellessa itseään kyhnehti. Lihavat ankeriaat eivät enää nouse Sonjan uniin.
24.
Tuulet nuolevat suomuja silmistäni. Aika valuu vain eteenpäin, uikaa perässä, kävelkää rantoja pitkin tulkaa perässä Sorapolkujen Sorbonneen!
Kahlatkaa kanssani syvien vesien yli, keräämään rannoilta kiviä. Odotetaan, niin painolastikivet alkavat lisääntyä ahventen yössä. Ajelehditaan yhdessä.
Kummulle kasvaa juovakannusruohoa, (Lineria repens).
________________________________________
Reposaari, (ISBN 951-96879-7-1) - julkaisun muut runot ovat Jukka Hannulan (runot 1,4,7,10,13,15,17,20, ja 23), loput eli runot 3,6,9,12,16,19,22, ja 25 ovat Kimmo Koiviston. Niitä ei ole tällä sivulla.