Kaukaa tullut vesi
(20.4.1996)
copyright Juhani TikkanenKaukaa tullut vesi - runoelma on kirjoitettu Manuscript -63 r.y.n ja Lounais-Suomen Kirjailijat r.y.n yhteiseen tapaamiseen Reposaaressa 20.4.1996. Ensin suoritettiin kunniakäynti Reposaaren ensimmäisen tuulivoimalan, Tuulian siipien alle. Kaukaa tullut vesi - runoelma on kolmas Reposaaresta kirjoitetuista runoelmista. Sen tekijät ovat aakkosjärjestyksen mukaan: Jukka Hannula, Markus Jääskeläinen ja Juhani Tikkanen. Seuraavassa Tikkasen osuus Kaukaa tullut vesi - runoelmasta:
Taustatietoa tuulivoimalasta
1.
Tuulet eivät synny miehestä, tai naisesta, ja valo, aikojen alussa sanottu, ja jotta valo olisi valo piti keksiä pimeät yöt.
Että maailmassa oli Meri, Valo ja Pimeys, oli hyvä, mutta se ei riittänyt. Pantiin merestä nousemaan maa, ja tässä sitä ollaan, kuivalla maalla,
ja ihmiselle näin on hyvä, henkeään haukkoen kituset ammollaan.
4.
Minussa on sähköä, olen kasa luita ja huonoryhtistä nahkaa. Joka yö nukun suu kiinni, eikä uniani kannata muille näyttää. Metsässä puut panevat oksansa hiljemmalle yöksi, että kuuluisi mereltä aaltojen vaimeneva kohina, ja että takarannan kalat saisivat nukutuksi.
Kesällä kukaan ei tiedä minne kaikki ahtojäät katosivat
7.
El Nino, tai muuten vain kaukaisten merien tuuli, kiertyy kolmen käsivarren ympäri tiukasti hurahtelee tuulimylly El Ninon lantion ympäri puristaa siitä kaikki mehut kunnes El Nino on kuiva kuin pakkasaamuun tallattu nariseva polku.
Tuulimylly kaipaa mehevämpää tuulta, kovempaa puhuria, ankaraa myrskyä. Takarannan jäät keskenään kirskahtelevat toinen toisiaan vasten.
Tänä yönä ei metsässä nukuta.
10.
Puut huojuvat ja kohisevat oksat harovat taivaalta suuria pisaroita. Aamulla metsuri ajaa mopolla metsään, starttaa moottorisahan. Puita nurin.
13.
On tyyntä, tuulimyllyn kiusaksi, metsässä ei liikahda lehti ja auton pakokaasu jää leijumaan Kirkkokadulle. Jouten, toimetta tuulimylly ojentelee tuulipyydyksiään, himmenee ankea ilta, tuskin kannattaisi katulamppuja sytyttää.
Jos maantiet olisivat pelkkää alamäkeä tarvitsisi auto paremmat jarrupalat, asbestia tassut. Ja kyllä koko yön juomisen jälkeen joutaa jo vaikka oksentaa.
16.
Matkalla merelle, rantaa kohti, kohisevia rantatyrskyjä, punainen muoviämpäri muuttuu suolaiseksi saaviksi, sisällään tönkköisiä haukia kolmin kappalein.
Sorapolulla kiirehtivät naisten askeleet ennen tuulien puhkeamista, on ehdittävä suolaamaan koko talven kalat, särpimet höyryävän perunakattilan viereen.
Alkaa pitkä, suttuinen hämärä.
19.
Punainen muoviämpäri ei tarvitse sähköä pitääkseen mölyt sisällään. Kuten taivas karistaa pilvet alas jos niitä on liikaa
Ja jos ei tuule, eivät myllyn siivet pysty jauhamaan sähköä, jotta metsä näkisi pimeinä öinä kasvaa, ihminen kävellä kohti valoa, punainen muoviämpäri kädessään, toisten ihmisten seuraan.
22.
eikä mereltä voi odottaa kuin repaleisia myrskypilviä, ei ole enää punaisen muoviämpärin aika, punainen muoviämpäri unohtuu rantakivien väliin, pari hippua merisuolaa pohjalla. Ensimmäinen pakkanen haperruttaa punaisen muoviämpärin ja ämpäri alkaa harmaantua, sen sileä poski naarmuja täynnä.
25.
Marraskuussa ennen aikojaan saapunut ensilumi peittää punaisen ämpärin ja keväällä sitä ei enää ole, on vain rantakivien välissä kaveria etsivä kevättuuli, piilossa vaanivan tuulimyllyn kuolettavilta siiviltä.
Vitsit vähenevät kuten merivedestä jää jäljelle myrkyllistä suolaa.
Ämpärin osa on olla kannettava; kahvasta pitää kolme naista kiinni, loppuun asti uskolliset, suolaisin kyynelin kaipaavat, kuivin silmin, kuivin jaloin, ja lopulta: tyhjä on taivas, ämpäreistä.
28.
Kesä on ennen syksyä lyhyt valoisa aika, ei ole päivää, ei iltaa, yhtä valoisaa huomenta.
Ihmisen vaellus on samanlainen kuin rautaisen laivan matkat, kuin myrsky tyyntyisi ennen kuin aallot edes ehtivät nousta jymisemään
31.
Sinäkö kutsuit jylisevät kalliot kysyy ukkossade illalla. Peti on petattu, tyyny pöyhkeä. Sanat on jo sanottu, kirjaston kirjat kirjoitettu ojennukseen. Sinä käännät kylkeä. Nukut. Katto ei vuoda. Nukutaan kaikki, minä kuiskaan. On yöperhosen aika. Nukutaan kaikki, minä kuiskaan.
(kts 'nukutaan')
34.
Miehellä on punainen muoviämpäri, mies on ollut marjassa, taskussa on puolukoita. Kanervan kukista pölisee siitepölyt polunvarren vehreille varsille. Askel on otettu!
Tänä yönä syntyy myytti Räpsöön punaisesta muoviämpäristä, se vaietaan metsästä pois kuten hiekka muuttuu saveksi, on vanha mies, heti kuoleva
Elämää on jäljellä yllin kyllin.
37.
Metsä
Jos olisi vain yksi puu se ei olisi metsä, ja kaikki jotka sen olisivat nähneet muistaisivat kuuluisan puun, sillä olisi nimi, ja sen oksat kurkottaisivat taivaalta pimeyden, juuret imisivät maasta sen voiman ja puu kasvaisi ja puusta tulisi vahva, mutta se olisi yksin, eikä yksin olevasta puusta ole tuulelle pesää, ei edes sateen imijää, ei auringolle varjoa.
Nyt voisi olla nukkumisen aika mutta kuka valvoisi että yö varmasti menee ohitse, ei jää?
40.
Ja kun lounaasta tulee ensimmäinen kevättuuli, lämmin, että lumi ja jää sulaa, ei kukaan enää muista että talvella oli tuiskut, ja kylmä, läntinen meri, ja itäinen, nouseva maa eivät ymmärrä toisiaan. Kuten meri on maan vihollinen, vaanii meren alta nouseva kari viattomia laivoja. 43.
siten ihminenkin joskus kävelee täältä pois, askeleen kerrallaan, ikäänkuin hän olisi jotakin tärkeää asiaa menossa toimittelemaan,
jatkaa kun polku jo loppui, ei enää tule käymään vaikka lähtiessä moikkasi iloisesti kädellä huiskauttaen: Moi!
On tämän metsäpolun kulkenut, eikä askeleita kuulu, on vain kuusten viisas humina
________________________________________
Markus Jääskeläisen osuus on hänen sivuillaan. Runoelmalle taustatietoa:
Reposaaren aallonmurtajalla sijaitseva ensimmäinen tuulivoimala Tuulia alkaa tuottaa sähköä 4,0 m/s tuulella. 4 m/s vastaa noin kolmen boforin tuulta, joka metsässä jo liikuttelee puiden lehtiä, ja tuuli selvästi tuntuu paljaalla poskella.
Kun tuuli yltyy kymmeneen boforiin, eli yli 25 m/s tuulivoimala kääntyy pois tuulesta. Sellainen tuuli pystyisi kiskomaan metsässä puita juurineen irti. (Vuoden 1946 Pikku Jättiläisen (WSOY) mukaan.)
Reposaaren tuulivoimala Tuulia tuottaa maksimissaan 330 kW sähköä, ja vuodessa voimala syöttää valtakunnan sähköverkkoon noin 35 sähkölämmitteisen omakotitalon verran sähköä. Tuulian tekninen käyttöikä on noin 20 vuotta, tänä aikana Tuulia tuottaa 1400 Mwh sähköä. Hiilellä tuotettuna vastaava sähkömäärä tuottaisi ilmakehään 14.000 tonnia hiilidioksidia, 3 tonnia tuhkaa, 9 tonnia rikkidioksidia ja 19 tonnia typpidioksidia. Senverran ilmakehän kuormitus kevenee pelkästään Tuulian lyhyehkön 20-vuotisen elämän aikana.
Tämä runoelma on saanut kolmiäänisesti vaikutteita tästä tuulimyllystä.
Linkki: Vaihdavirtaa.net
Kaukaa tullut vesi (ISBN 952-5129-00-4)
julkaisun muut runot ovat Jukka Hannulan
(runot 3,6,9,12,15,18,21,24,27,30,33,36,39 ja 42), loput eli runot
2, 5, 8, 11, 14, 17, 20, 23, 26, 29, 32, 35, 38, 41 ja 44
on kirjoittanut Markus Jääskeläinen.
sivu laadittu 16.8.1999, lisäyksiä 13.1.2001. Markus kirjoitti oman osuutensa omille sivuilleen 2005 alussa.