Ruohonleikkuun painajaiset:

Index.html - sivulla äitienpäivänä v. 2002 ollut pelakuu-runo sai jatkonsa. Sitä tehdessäni versio etsitytti jonkin aikaa. Panen kehittelyni eri vaiheet tänne:


Nuoret ruohotkin
kohottuvat uudelleen
kohti taivasta.

Tavujako paikallaan, - jos sillä nyt niin suurta merkitystäkään, mutta alkuvaikutelma itselleni vähän vaisu.



Nurmikon ruohot
aina yhtä urheina
ennen leikkuuta.

Tämän olisi voinut hyväksyäkin, jatkoin kuitenkin veivausta:


Hoippuva kevät
etenee vääjäämättä.


Kaksi ekaa riviä olisi siinä. Viisitavuinen loppu?


kohti Juhannusta. ( 6 tavua.)
tai: Maailma on valmis.

Tuonkin voisi jo antaa olla, siis näin:



Hoippuva kevät
etenee vääjäämättä.
Maailma on valmis.

Hain lisää aineksia soppaan:



Kevään tuulista
omenapuu pudottaa
terälehtiä.

(Oli ensin, että Kevään myrskyssä. Hiukan mahtipontinen?)
Uutisia kuunneltuani:



Hoippuva kevät.
Ydinvoima säteilee.
DigiTV. Dig it.

 

ja vielä yksi kilpailuyhteiskunnan tuotos:



Vaahteran lehdet
nurmikon ruohon kanssa
kasvaneet kilpaa.

Päälle päin vähän vaisuhko. Sitä että kuljeskelin ruohikko-giljotiinin kanssa niiden ruohojen yli ja niitä katkeili tasapäisti, ja muutamat tonttimme vaahteran lehdet samanikäisisä saavat kasvaa ihan rauhassa,

tuuli niitäkin heiluttaa, mutta siitä ne tuntuvat vaan vahvistuvan. Ja omenapuiden kukistakin lujassa tuulessa varisevat vain ne jotka alkavat olla valmiita. Pölytys tuntuu onnistuneen, mehiläisiä pörräilee senverran.





Ilta tai aamu;
valoa kurkottavat
vaahteran lehdet.


 
Pilvipoudalla
ilman ainutta kukkaa
pihanurmikko.



Komsii komsaa, sanoi, jompikumpi, ja miksi ei molemmat. Panen toisen tuonne Index.html sivulle. Kun vain yhden saa valita, niin toiset jäävät valitsematta. Näin se on maailmassa.




Tässä maailmassa
saa valita vain yhden.
Presidentiksi.


***)


Nummenpakalla 18.5.2002


takaisin alkuun